lauantai 31. joulukuuta 2011

Hyvää vuotta 2012

Ohessa hieno uudenvuoden ilotulitus Sydneystä. Homman hinta oli 6,3 miljoonaa Australian dollaria, eli noin 4,9 miljoonaa euroa.

Katsojia oli paikanpäällä noin 1,5 miljoonaa. Minä olin itse katsomassa "lasten ilotulitusta" klo 21, koska halusin päästä yöksi kotiin. Tämän katsoin telkkarista.

Paluumatka vuoden ensimmäisenä yönä kotiin kestää monta tuntia, vaikka junia ja busseja on varattu liikenteeseen. Ehkä ensi vuonna paikan päällä.

Hyvää Uutta Vuotta.

maanantai 26. joulukuuta 2011

Australian valkoinen ibis

Puiden latvoista on hyvä tarkkailla maailman menoa. 
Puolentoista kilometrin päästä kotoamme on puisto, jonka halki virtaa joki nimeltä Prospect Creek. Siinä olevalla saarekkeella asuu satoja ellei tuhansia Australian valkoisia ibiksiä (Australian white Ibis, Threskiornis molucca). Niiden siipienväli saattaa oli reilusti yli metrin.

Tapaninpäivänä saarella oltiin hautomapuuhissa, joissakin pesissä oli jo untuvikkoja. Lintua kutsutaan myös pyhäksi ibikseksi.


Oikealla ylhäällä haudotaan alhaalla hoidetaan poikasta,
Vasemmalla lähdetään lentoon ja suitaan höyheniä.
Muita ibiksiä Australiassa ovat oljen tavoin kaulassa törröttävistä karvoista nimensä saanut olkikaulaibis (Straw-necked Ibis, Threskiornis spinicollis) ja kiiltävä ibis (Glossy Ibis, Plegadis falcinellus). Kaikki ovat yleisiä lintuja maan sisäosaa lukuunottamatta.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Matkaopas Juhani Ahon maailmaan


Panu Rajala: Naisten mies ja aatteiden. Juhani Ahon elämäntaide. WSOY. 2011.  

Joskus 1980-luvun alkuvuosina löysin Juhani Ahon Kootut teokset Helsingin Ruusulankadulla olleesta antikvariaatista. Koko sarja maksoi  muistini mukaan 100 markkaa, mikä oli mielestäni edullinen hinta. Niinpä kymmenen kirjaa lähtivät matkaani ja aika nopeaan tahtiin luin ne.

Juhani Ahon (11.9.1861-8.8.1921) tapa kirjoittaa ja hänen aiheensa miellyttivät. Hankin myös Antti Ahon kirjoittaman elämäkerran isästään. Sitä en kovin syvällisesti silloin lukenut. Nyt tuli mahdollisuus kerrata Juhani Ahon elämänvaiheet.

Panu Rajala on kirjoittanut tärkeistä suomalaisista kirjailijoista: F.E. Sillanpää, Mika Waltari ja nyt Juhani Aho. Rajalan kirja vie Suomeen, joka vasta tekee syntyään itsenäisenä valtiona. Papin poika ja omaa tietänsä etsivä kapinallinen Juhani Aho nousee ensimmäisten teostensa myötä kantamaan tulevaisuuden lupauksen viittaa. Hän kuuluu samaan sarjaan, kuin Eino LeinoJean Sibelius ja Akseli Gallen-Kallela, jotka paitsi lahjakkuutensa, myös voimakkaan ja määrätietoisen persoonallisuutensa ansiosta ottavat paikkansa autonomisen Suomen kulttuurielämässä. Samankaltaista asemaa nykymaailmassa tuskin kukaan pystyy saavuttamaan.

Rajalan kirjoittaa paljon Juhani Ahon naisista ja heidän vaikutuksestaan tämän teoksiin. Elisabet Järnefelt, hänen tyttärensä Aino (sittemmin Sibelius), Minna Canth, vaimonsa Venny ja tämän sisar Tilly olivat tärkeitä innoittajia ja intohimon kohteita.

Aho oli rohkea aihevalinnoissaan. Naiset ovat usein pääroolissa. Juhani Ahoa kiinnostaa myös kansanusko ja erityisesti herännäisyys. Panu on minusta väkevin Ahon teoksissa, siinä käydään henkien sotaa pakanuuden ja kristinuskon, menneisyyden ja tulevaisuuden välillä.

Juhani Aho nostettiin melko nuorella iällä kansakunnan ykköskirjailijaksi ja sitä myöten hän sai arvostusta kotimaassa. Ankarista yrityksistä huolimatta Nobelin kirjallisuuspalkintoa hän ei kuitenkaan saanut, vaikka oli monena vuonna ehdolla.

Ilmeisen merkittävä oli Ahon rooli myös raamatunkäännöskomiteassa. Rajalan mukaan Ahoa on kiittäminen siitä, että rukoilemme "Isä meidän" emmekä "Meidän isämme", kuten komitea oli rukouksen aikonut muuttaa.

Jokaisen perhokalastajan tulee olla kiitollinen Juhani Aholle, joka toi harrastuksen Suomeen. Hän kirjoitti aiheesta paljon ja vähitellen perhokalastus Huopanankoskella tuli yhdeksi tärkeimmistä asioista hänen elämässäään. Juhani Aho arkkuun laitettiin viimeiselle matkalle mukaan hänen hienoin yhden käden vapansa ja päänalusen alle puurasiassa lohiperhot, siimat ja rullat.

Juhani Aho ei ole suotta kotimaisen kirjallisuuden klassikko. Hänen tekstinsä on kaunista, vaikkakin tietysti vanhahtavaa. Rautatie, Panu, Papin tytär, Papin rouva, Juha, Lohilastuja ja kalakaskuja

Panu Rajalan kirja on hyvä matkaopas Juhani Ahon ja menneen ajan suomalaisuuden ja suomalaisen kulttuurin maailmaan. 

maanantai 19. joulukuuta 2011

Mikä lapselle nimeksi?

Jos nimenanto lapselle aiheuttaa päänkivistystä, niin tässäpä vihjeeksi kymmenen tämän hetken suosituinta nimeä Australiassa:

Tytöt: Chloe, Sophie, Ruby, Charlotte, Olivia, Lily, Ava, Ella, Emily ja Mia.

Pojat: Oliver, Noah, William, Lachian, Ethan, Jack, Lucas, Charlie, Joshua, Thomas.

(Lähde: The Week 16.12.2011)

Kiitos Herralle Skypestä ja gps:stä


Kolumni Sana-lehdessä 50/2011 (15.12.2011)

Onneksi Jumala on luonut ihmisistä – ja erityisesti insinööreistä – viisaita. Kaukana synnyinmaasta, yli neljän miljoonan ihmisen suurakaupungissa olen kiittänyt Jumalaa Skypen ja gps:n olemassaolosta.

Kuukausi on nyt vierähtänyt Australiassa uuden kulttuurin ja uusien ihmisten parissa. Vastaanotto on ollut hyvin lämmin. Täällä kaukana olen huomannut sen, kuinka vahvasti suomalaisuus yhdistää ihmisiä.

Täällä he ovat yhdessä vuosikymmenten mittaan jakaneet iloja ja suruja, rakentaneet taloja, korjanneet ja remontoineet, syöttäneet ja juottaneet, pitäneet toisistaan huolta, menneet naimisiin, saaneet lapsia, käyneet hautajaisissa, eläneet elämää.

Itsenäisyyspäivän lounaalla talon isäntä kertoi tulleensa aikanaan Australiaan laivalla. Matka kesti kuusi viikkoa. Tieto kulki kotimaahan verkkaiseen vauhtiin kirjeiden välityksellä. Ja vastaukset viesteihin tulivat yhtä hitaasti. Joku kertoi, että alkuvuosina Suomeen soitettiin yksi puhelu vuodessa, yleensä jouluna. Puhelu piti tilata ja sitä piti odottaa. Kallistakin se oli.

Tänään matka maapallon toiselta laidalta taittuu ilmojen halki nopeimmillaan noin vuorokaudessa. Netin kautta voi seurata kotitanhuoiden tapahtumia mistä päin tahansa reaaliajassa. Sosiaalisen median ja Skypen kautta yhteydenpito on nopeaa ja jotakuinkin ilmaista. Vaikka konkreettinen etäisyys läheisiin on pitkä, lisää kanssakäyminen sähköisten viestimien avulla omaa viihtyvyyttä ja turvallisuudentunnetta.

Myös navigaattori on asia, mistä olen iloinnut sydämeni pohjasta. Suur-Sydneyn pinta-ala on noin 100 x 200 kilometriä, ja automäärä on aikaa sitten ylittänyt sen rajan, mihin liikennesuunnittelijat ovat varautuneet.

Tuore maantiekarttakirja on paksuudeltaan lähes viisi senttiä ja painaa 2,8 kiloa. Se on hyvä ja tarkka, mutta aika hankala käyttää yksin vilkkaassa liikenteessä, varsinkin kun on vasta oppinut ajamaan vasenta kaistaa. Navigaattori vie melkein perille. Melkein, sillä usein kohde on ”väärällä” puolella katua, tai pysäköintitilaa ei löydy lähimailtakaan.

Ihmisen järki on Jumalan lahja. Sen aikaansaannoksista on syytä olla kiitollinen. Se, että meillä on tänään käytettävissämme tekniikan mukanaan tuomia apuvälineitä, on pitkän kehityksen ja valtavan ihmisjoukon yhdessä aikaansaamaa. Digiajan ikoniksikin kutsutun Steve Jobsin kaltaiset ihmiset vievät luovuudellaan kehitystä eteenpäin, mutta näkyjen toteuttamiseen tarvitaan suuri määrä toisia ihmisiä.

Jumalan luomistyö jatkuu myös teknisessä kehityksessä. Se on osa maailmaa, jota viljelemään ja varjelemaan meidät on asetettu.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Joulumerkit

 Australian kotimaan joulumerkki on arvoltaan 55 senttiä ja sen aiheena on Maria ja Jeesus-lapsi. Ulkomaanmerkki maksaa puolitoista dollaria ja sen aiheena on puolestaan joulupukki, joka rantautuu Joulusaarille.

Joulusaari-merkkiä onkin arvosteltu mauttomaksi, sillä Joulusaaret ovat tulleet surullisella tavalla tutuiksi kuluneen vuoden aikana. The Australian -lehdessä (10-11.12.) oli koottu tietoja Joulusaarille vuoden aikana tulleista pakolaisista.

Saarelle on lehden ilmestymiseen mennessä tullut kaikkiaan 95 pakolaisvenetta, joissa on ollut 4187 pakolaista (+ 149 veneiden miehistön jäsentä). Joulusaari on Australiaan suuntautuvan laittoman siirtolaisuuden keskeisin kanava. Vuosi sitten noin 50 pakolaista hukkui, kun heitä kuljettanut vene haaksirikkoutui.

Valtaosa Joulusaarille tulevista pakolaisista tulee Indonesiasta. Oppositiojohtaja Tony Abbott on kommentoinut hallituksen pakolaispolitiikkaa sanomalla, että yhtä hyvin voitaisiin rakentaan silta Indonesian ja Australian välille.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Yoko tuli


Uusi perheenjäsenemme Yoko saapui torstaina 15.12. Sukunimi on Huyndai. Malli i30, 2,0 l. En saanut talvirenkaita kaupan päälle, mutta muuten olen tyytyväinen :)

lauantai 3. joulukuuta 2011

Lukemista viikonlopuksi


Australian suurimmat sanomalehdet The Australian ja Sydney Morning Herald ilmestyvät kuusipäiväisinä. 

Ostin molempien lehtien viikonloppupainokset lauantaina 3.12. The Weekend Australian (kuvassa oikealla) painoi liitteineen noin 640 grammaa ja Sydney Morning Herald Weekend noin 1,1 kg!

Molemmissa on runsaasti osioita ja kummallakin mukana myös aikakauslehden tyyppinen julkaisu. Viikonloppuna The Australian maksaa 2,60 AUD (noin 1,95 €) ja Sydney Morning Herald 2,50 AUD (noin 1,90 €). 

Irtomainoksia on lehtien välissä yllättävän vähän. Täällä tosin postilaatikkoon ilmestyy useita mainosnippuja viikossa.

Eli nyt eikun lukemaan. Viikonloppuja!