Olemme löytäneet rannalle

Martti, Nobby beach ja meri

Suomalaisten pappien kokous vei meidät vajaan 800 kilometrin päähän Sydneystä pohjoiseen, paikkakunnalle nimeltä Ballima. Tai itse asiassa olimme Balliman ulkopuolella olevassa kylässä, joka puolestaan on nimeltään Alistonville. Oikein viehättävä pieni kylä, jossa oli kaikki tarpeellinen vähän päälle.

Ballima on rantakaupunki, joten kävimme rannalla ja siellä oli vettä, hiekkaa ja kiviä. tuuli sen verran kovasti ja vilpoisasti, että uiminen jäi. Mutta ranta oli kaunis.

Toinen rantakohteemme oli Newcastle. Rannalla oleminen vaatii voimia ja niinpä kävimme ensin syömässä japanilaisessa ravintolassa. Söimme siellä tähän mennessä parhaimmat shusit, mitä olemme täällä maistaneet, ja lämminruokakin oli erinomaista. Shusi on aika arvokasta ruokaa täällä, niin kuin muukin kalaruoka. Tai siis sellainen kalaruoka, jota ei ole friteerattu. Fish and chisps laatua löytyy varsin edullisesti.

Niin kuin Sydneyssä, myös Newcastlessa löytyy hienoja rantoja ihan kaupungin keskustassa, siis monta hyvää ja hienoa rantaa ja vain kivenheiton päässä ostoskaduista. Newcastelen edustalla on aikamoisen aallonmurtajarakennelmat ja yhdellä niistä on majakka. Paikka on nimeltään Nobbys Head.
aallon murtajalle kulkiessa pääsee ihailemaan niin hiekalla kasvavia kukkia hiekkadyynejä ja avaraa taivasta. .

 Isoja hiilialuksia kulkee kapeaa uomaa pitkin satamaan yhden tai useamman hinaajan saattelemana.













En tiedä millä nimellä kutsutaan sellaista urheilua, jossa lukilaudan näköisellä kamppeella kiidetään pitkin merta, samalla kun roikutaan varjossa, josta puolestaan saadaan vauhti tähän kiitämiseen. Hauskan ja hienon näköistä menoa.

Kaverit menivät välillä ilmassa, kiisivät pitkin meren pintaa ja välillä kävivät pintaa syvemmällä.

Kuvia katsellessa voit vaikka kuunnella Newcastelesta kertovan laulun Newcastle song

Tuuli, vesi ja hiekka tekevät rannan pehmeisiin kiviin omia taideteoksiaan. 

 Emme käyneet uimassa Nobbys beachillakaan vaan menimme vähän matkan päässä olevaan merivesialtaaseen. Siellä voi uida ihan tavallisesti, toisin kuin meressä, mutta yhtään sen lämpimänpää ei vesi ollut. Valitettavasti tästä hienosta uimalasta ei ole yhtään kuvaa. Erään uimassa olleen pikku tytön mukaan kyseessä oli paratiisi, paras paikka mitä hän tietää.

Newcastlen katedraali

Newcastlen katedraali ja kellotapuli

Newcastle sijaitsee kahden tunnin ajomatkan päässä Sydneystä ja se on järjestyksessä toinen kaupunki, jonka eurooppalaiset perustivat Australiaan. Vuosi oli 1787. Aluksi se oli rangastussiirtola, sittemmin kaivoskaupunki ja nyt siellä on maailman suurin hiilisatama.

Sama kirkko, edestä ja takaa.

Newcastlen katedraali sijaitsee korkealla mäellä. Jos oikein ymmärsin, Newcastlen piispanistuin oli ensimmäinen laatuaan Australiassa.
Katedraali on nimeltään Kristuksen kirkon katedraali eli Christ Church Cathedral ja sen on suunnitellut amerikkalainen arkkitehti John Horby. Kirkon rakentaminen aloitettiin 1890-kuvulla ja 162 vuotta myöhemmin oli rakennustöissä päästy niin pitkälle, että kirkon tornikin oli valmis. Katedraali on restauroitu vuonna 1989 maanjäristyksen jälkeen.

Kirkon keskikäytävä alttarilta katsottuna

Newcastlen katedraalissa on paljon kauniita taidetekstiilejä. Kirkkosalissa riippuu 16 viiriä, jotka on suunnitellut paikallinen taitelija Rae Rickhards ja niissä on kuuvattuna ne esittävät arkkienkeleitä ja pyhiä ja yleisenä teemana on hyvän taistelu pahaa vastaan. Viirit on tehty australialaisesta villasta aplikoimalla.  

Jokaisella oma tyyny, melkein kaikilla erilainen

Musiikin ystävän tyyny

Charlesín muistotyyny

Puutarhurin tyyny Paratiisista

Näillä yllä olevilla tyynyillä ei istuta, niitä käytetään polvistuttaessa, joko jumalanpalveluksen tai yksityisen rukoushetken aikana. Ne ovat istuintyynyiksi hankalan kokoisia ja epämukavia, olen kokeillut. 

Kulmantakaa piilosta löytyi helpotus

Täällä ketutkin lentää!

Australiassa kaikki on suurta. Täällä nimittäin ketutkin lentävät! No kyse on lepakkolajeista nimeltään Flying Fox, Lentävä kettu.

Yön kynnyksellä jättiläismäisen lepakon näkeminen taivaalla saa kummitusjutut eläviksi. Täkäläinen harmaapäinen lentävä kettu (Grey-headed Flying Fox, Pteropus poliocephalus) on komea ilmestys. Sen siipienväli voi olla jopa metrin. Näillä suurilla lepakoilla ei ole suomalaisten pikkulepakoiden kaltaista ääneen perustuvaa kaikuluotainta, mutta ne kuulevat ja näkevät hyvin.

Lentävät ketut päiväunilla Parramattan puistossa.

Kymmenen kilometrin päässä meiltä, Parramattan keskustan liepeillä on puistossa näiden lepakoiden kesäleiri. Siellä ne synnyttävät poikasensa. Talveksi yhdyskunta muuttaa talvileiriin, jossa naaraat ovat erillään uroksista.

Harmaapäinen lentävä kettu on rauhoitettu. Näitä australian luonnon alkuperäisasukkeja arvioidaan olevan noin 300 000 yksilöä. Pteropus-lajeihin kuuluu noin 60 eri lepakkolajia.

Kausi vaihtuu

Bulldogsien (vas.) ja WSW:n lippikset ja Swansien juhlaviiri.

Viime viikonloppuna oli rugby- ja aussifutiksen päätöskierros. AFL-sarjan, eli Australian Football Leaguen finaalissa lauantaina 29.9. pelasivat Hawthorn Hawks ja Sydney Swans. Sydneyn Joutsenet voittivat 91-81.

Seuraavana päivänä ratkaistiin NRL:n (National Rugby League) mestaruus. Melbournen Storm oli vahvempi kuin Sydneyn Bulldogs tuloksella 14-4.

Pelissä on eroa

Sinivalkoista! Martti, Riitta, Glenn ja
Tuomo rugbyottelussa!

Aussifutis ja rugby poikkeavat toisistaan aikalailla. Rugby on paljon rajumpi laji, siinä miestä taklataan surutta eikä suojuksia ole. Ideana on pelata miestä, ei palloa - jos sitä soikiota palloksi haluaa kutsua. Pisteitä tulee siitä, kun pallo viedään vastapelaajan maaliviivan yli ja se koskettaa maata. Aussifutis ei ole ollenkaan niin fyysistä ja siinä maalit tehdään potkaisemalla pallo kahden korkean tolpan väliin.

Kulkueen jäljiltä oli hyvä pulikoida
paperisilpussa!
  

Kävin katsomassa kolme rugbyottelua ja AFL:n finaalin seurasin telkkarista. Täytyy sanoa, että AFL rupesi myös kiinnostamaan, joten ensi kaudella myös sitä sitten paikan päälle katsomaan.

Perjantaina Swansien pelaajat ja kannattajat marssivat cityssä juhlien mestaruutta.

Swansien juhlaa kaupungintalon edustalla.

Oikeata jalkapalloa 

Tänä viikonloppuna alkaa sitten eurooppalaisittain perinteinen jalkapallokausi. Ostin uuden seuran, Western Sydney Wanderersien (WSW) kausikortin. Seura peri talousvaikeuksien takia sarjasta suljetun joukkueen paikan ja sen omistaa Australian jalkapalloliitto.

Tämä oli maukkainta WSW:n harjoitus-
ottelussa Sydney Unitedia vastaan
elokuun lopulla. WSW hävisi 2-1!

Kansainvälistä huomiota täkäläinen jalkapallo on saanut erityisesti kahden huippuvärväyksen takia. Sydney FC hankki riveihinsä Alessandro del Pierron, Mr. Juventuksen. Newcastle puolestaan Englannissa hienon uran pelanneen Emile Heskeyn. WSW:n huhuttiin hankkivan Michael Ballackin, mutta haaviin jäi lopulta japanilainen Shinji Ono, jonka meriitit tunnetaan täällä idässä. Onon kausi päättyi juuri Japanissa ja hän on todennäköisesti siksi parhaassa pelikunnossa näistä nimimiehistä.

Pohdiskelua on herättänyt miljoonamiesten asema. Del Pierro ja Heskey kuittaavat kaudesta miljoonatilin  kun rivipelaajan palkka on paikallislehden mukaan noin 40 000 dollaria (noin 32 000 euroa) kaudessa. Rugbyliigassa palkkiot ovat aika lailla korkeammat.

Lauantaina 6.10. WSW kohtaa Sentral Coast Marinersin. Aikomus on olla Parramattan stadionilla kannustamassa punamustia voittoon!

Myrkkykäärmettä tapaamassa

Kesällä Suomessa ja Ruotsissa kaikki kyselivät, olemmeko nähneet käärmeitä. No, nyt olemme. Kävimme lähimetsikössä luontoretkellä ja tarkoitus oli bongata lintuja. Tuskin olimme päässeet alkua pidemmälle, kun näimme asfaltilla aurinkoa ottavan käärmeen. Metsikön keskellä kulkee muutaman kilometrin pituinen pyöräilyrata.

Tarkemmassa tutkinnassa käärme oli Red-bellied Black Snake (Pseudechis porphyriacus). Kunnioitusta herättävän kokoinen matelija, pituutta reilusti toista metriä ja paksuimmasta kohtaa ehkä minun ranteeni paksuinen.

Red-bellied Black Snake on tavallinen käärme Itä-Australian rannikolla ja erityisesti Sydneyn alueella sitä kuulemma on paljon. Se syö pikkujyrsijöitä ja sammakoita, joskus myös lintuja.

Se on myrkyllinen käärme, mutta ei ilmeisesti kaikkien aggressiivisin käärmelaji, mitä täällä tavataan.  Australiassa on käytössä eläinten vaarallisuutta ilmaiseva asteikko ja Red-belliedin vaarallisuus on sen mukaan 7/10.

Tapaamamme käärme oli ilmeisesti tullut asfaltille lämmittelemään kylmän yön jälkeen. Meidät nähtyään se jähmettyi ensin paikalleen ja kun me peräännyimme, se luikerteli hyvin vauhdikkaasti metsän suojaan.  Martti ehti kuitenkin ottaa nämä kuvat käärmeestä ennen sen pakoa.

Pakko myöntää, että tänään aamulenkillä kuuntelin huomattavasti tarkemmin  ruohikon ja metsikön rapinaa ja suhahduksia.