Tieto vaalipäivästä yllätti

Australian poliittisiin kummajaisiin kuuluu muun muassa se, että täällä valtiollisilla vaaleilla ei ole kiinteätä äänestyspäivää. 

Vedonlyöntitoimistot reagoivat heti.

Tämä vuosi on äänestysvuosi ja pääministeri Julia Gillard ilmoitti yllättäen keskiviikkona, että vaalit pidetään 14.9. Ilmoitus oli yllätys, sillä tämä on sotien jälkeisen ajan varhaisin ilmoitus vaaliajankohdasta.  Vaalien ajankohdasta on ilmoitetty yleensä vain noin 40 päivää aikaisemmin, nyt vaaleihin on 227 päivää.

Ensimmäiset kommentit olivat kummastelevia. Yleensä vaalien ajankohtaa on pidetty pääministeripuolueen varjelluimpana salaisuutena. Tällä on pyritty etulyöntiasemaan vaaleja ajatellen. Toisaalta on arveltu, että nyt oppositiojohtaja Tony Abbottin ja liberaalien on paljastettava oma strategiansa hyvissä ajoin, eivätkä he pääse etulyöntiasemaan pelkästään värikkäällä puheella.

Vaalikampanjasta tulee siis pitkä ja sitä mukaa toivottavasti asiallinen. Jotkut poliitikot olivat tosin jo huolissaan siitä, että täkäläiseen poliittiseen kulttuuriin kuuluvat koulu- ja laitosvierailut leimataan nyt pelkästään äänten kalasteluksi.

Pääsipä Suomikin mukaan! 14.9.1808
käytiin Oravaisten taistelu!

Poliittiset analyysit kiinnittivät myös huomiota Gillardin pukeutumiseen ja siihen, että yleensä piilolinssejä käyttävä pääministeri käytti vaalipäivästä kertoessaan vahvapokaisia silmälaseja. Joidenkin mieleen se toi Yhdysvaltain ulkoministeri Hilary Glintonin.

Urheilun merkityksestä kertoo se, että rugbyliigan (NRL) ja aussifutiksen (AFL) loppuhuipennukset sattuvat samoihin aikoihin, joten ne saattavat häiritä viime päivien vaalikampanjaa. Ja kun ollaan Australiassa, niin vedonlyöntitoimistot ovat jo aloittaneet vedonlyönnin vaalien tuloksesta!

Kiireinen tammikuu

Tammikuu on mennä viuhahtanut kovalla vauhdilla. 

Sydneyn ilotulitusta.

Meillä se alkoi upeasti Sydney ilotulitusta katsellessa. Olimme Bradley´s Head nimisellä niemellä, josta oli loistava näköala Harbour Bridgelle ja oopperatalolle. Brisbanen pappi Tommi Vuorinen oli vaimonsa Leenan ja lastensa Aapelin, Tuomaksen ja Minnan kanssa meillä kylässä ja tietysti myös ilotulitusta katsomassa. Anni ja Iina olivat jääneet kotimiehiksi, eli heidän työvelvoitteensa pitivät heidät Brisbanessa. Seisemän miljoonan dollarin ilotulitus oli komea!

Riitta kyselee Juutisen Erkiltä lintuasioita. 

Loppiaisviikonloppuna oli vuorossa perinteiset Suvipäivät Canberran lähellä. Sinne kokoontui noin 100 ihmistä eri puolilta maata. Ohjelmassa oli mm. linturetki, jolta tämä kuva on.

Tuskin olimme ehtineet kotiin Canberrasta, kun tyttäreni Pirita ja poikakaverinsa Timo tulivat meille kahden ja puolen viikon vierailulle. Heidän kanssaan näimmekin paljon.  

Kiertoajelu Berrima-Kangaroo Valley-Kiama, Hunter Valleyn alue, johon kuului mm. päiväretki alueen viinitiloille. Hunter Valley tuottaa paitsi hiiltä myös neljä prosenttia Australian viineistä.

Tällä alueella koettiin ennätyslämpötiloja. Sydneyssä mitattiin 48 astetta ja samoihin lukemiin päästiin myös Hunter Valleyssä, jossa olimme tuona päivänä. Pahimmillaan New South Walesin alueella riehui yli 130 pensaspaloa samaan aikaan! 

Ajoimme yhden uhkaavan palon ohi Cessnockista lähtiessämme.

Kolme sisarusta iltapäivän valossa.

Blue Mountains ja sen kolme sisarusta olivat myös nähtävyyksien listalla. Aamusta näkyi vain sumua, illalla leidit jo jäykistelivät!

Aamu-usvassa ei näkynyt juuri mitään.

Kävimme samalla reissulla tutustumassa myös Jenolan luolastoon. Mahtavaa!

Jenolan luolissä on välistä aavemainen tunnelma.

Jenolan papukaijat pitävät ranskalaisista!

Pirita ja Timo ovat palanneet Suomeen. Kesä jatkuu, aurinko on lähtenyt kohti pohjoista. Elämme jälleen rauhallista arkea.

Tomaattia ja basilikaa, mausteena mintunlehti

Juuri nyt kaipaan suomalaisia kesämansikoita. Pikkuriikkisessä puutarhassani kasvaa nimittäin herkullisimmassa vaiheessa oleva basilika, joka ansaitsisi päästä maustamaan tuoreita mansikoita. Sellaisia mansikoita, joita saa Suomessa ja Ruotsissa, Australiassa mansikat ovat liian kovia eikä niiden maku pysty vastaamaan basilikan haasteeseen.

Onneksi tomaatit kypsyvät ja nekin maistuvat basilikan kanssa, vaikka maistuvat ne muutenkin tosihyvältä - auringon kypsyttämiltä.

Istutin kukkapenkkiin neljä tai viisi tomaatin tainta, jotka ostin Nepean killan myyjäisistä. Ne ovat kotoisin Tertun kompostista eikä ostettaessa ollut tietoa, millaisia tomaatteja niistä kasvaa. Nyt tiedän, että kirsikkatomaattejahan ne ovat.

Tomaattiviljelmäni on menestynyt hyvin. Tosin ensimmäiset kaksi tomaatti menivät ihan muihin suihin kuin minun. Kasveihin tuli pikku ötököitä, jotka tekevät tomaattiin pienen reiän ja kovertavat koko hedelmän tyhjäksi. Kuoret näyttivät hyviltä, mutta sisällä ei ollut mitään. Kokeilin ötököihin ensin mäntysuopaliuosta, mutta siitä ne vähän välittivät, joten otin lopulta järeämmät aseet käyttöön, valitettavasti.

Seuraava uhka oli kuumuus ja kuivuus. Olimme kolme yötä pois ja niin oli ruskeita lehtiä ilmestynyt ja kasvit nuupallaan, kun tulimme kotiin. Onneksi eivät suuttuneet lopullisesti, kun olemme juottaneet niitä ahkerasti.

Nyt olen jo ehtinyt korjaamaan satoa useamman kerran ja aina vaan tomaatit maistuvat hyviltä. Liekö syynä se, että niiden eteen on nähnyt vaivaa ja niistä kantanut huolta, vai onko maku oikeasti parempi kuin kaupan tomaateissa.

Tänään korjasin satoa yrttimaalta ja uunissa on kuivumassa basilikaa ja minttua. Minttua kuivattelen teetä varten ja basilikalle tulee varmaan monta hyvää käyttöä, jos vaikka joku innostuu kokkaamaan. Koko keittiö tuoksuu hyvältä. Onneksi tuli sopivasti viileä ja sateinen päivä, että kestää pitää uunia päällä.

Olin jotenkin kuvitellut, että täällä kasvit kasvaisivat erittäin nopeasti, mutta kyllä ne oman aikansa vaativat, vaikka kesä on lämmin ja valoa riittää. Kastella saa ahkerasti ja ehkä seuraavalla kerralla ostan kasveille kunnon multaa mukaan. Eihän sitä kukaan ravinnotta kasva.

Pikku hiljaa tulossa on salaatti, salviakin iti, mutta sipulisato jää kyllä heppoiseksi. Tilli ei itänyt lainkaan, se kuulemma pitää kylvää vasta syksyllä.

Pappilan joulukuu ja muita kiireitä

Blogin päivittäminen on vähän jäänyt, sillä joulukuu tarkoittaa sitä, että kiirettä riittää. Niin kuin tunnettua on joulun jälkeen tulee heti saman tien uusivuosi ja sitten saman tien lähdettiin Suvipäiville.

Joulukuun ensimmäisenä lauantaina oli mukulamessu ja siellä laulettiin ja askarreltiin taulu, johon tuli jouluevankeliumissa mainittuja asioita kuten lammas ja enkeli.

Mukulamessusta riensimme Länsi-Sydnyn Suomi-seuran eli Westin joulutansseihin, jossa tarjottiin kaikki perinteiset jouluherkut – ja hyvää oli. Ja joku meistä pääsi tanssimaankin. Arpajaisvoittona kotiin kannoin ison paketin Leksand-näkkileipää.

Ensimmäisenä adventtisunnuntaina laulettiin Bass Hillin pappilassa kauneimmat joululaulut. 

Joululaulujen jälkeen oli pienen Matildan kaste.

Joulukuussa oli alakerran kappelissamme meidän aikaimme ensimmäiset häät ja kaste. Mukavat juhlat toivat taloon uusia ihmisiä ja tavallisesta oikeavaa juhlantuntua.







Toisena adventtisunnuntaina juhlittiin hartaasti, vaikka vähän jälkijunassa Suomen itsenäisyyspäivää.

Valmistelut on tehty, vieraita vielä odotetaan.

Harmonikkamusiikki tekee juhlan.

Juhlajumalanpalveluksen jälkeen oli varsinainen juhla, jossa esiintyi muun muassa paikallinen artisti Musa-Masa. Paikkalla olleet sotaveteraanit kukitettiin, lapset lauloivat ja runoja lausuttiin.


Pohjoisen Sydnyn ja Gosfordin alueen kauneimmat joululaulut laulettiin jumalanpalveluksen jälkeen Kulnurassa, Suomi-talolla, kolmentena adventtisunnuntainaTunnelma oli lämmin ja sitä auttoi myös se, että lämpömittari näytti 36 astetta.

Askeettisista olosuhteista huolimatta tarjolla oli riisipuuroa ja sekahedelmä kiisseliä ja lopuksi kahvit ja sen seitsemän sorttia. Hatunnosto kaikille ahtaassa ja kuumassa keittiössä hääränneille naisille.

Helka, Helena ja Ritva sillivoileipiä tekemässä.

Täkäläisen tavan mukaan melkein kaikki naiset toivat mukanaan jotain tarjottavaa ja näin syntyy juhlapöytä suhteellisen vähällä vaivalla. Tämä on jotain, josta voisi ottaa oppia niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Take a plate -periaate on hyvä ja toimiva, ja sitä voisi tietysti laajentaa niin, että myös miehet ottaisivat lautaselle tarjottavaa ja toisivat mukanaan.

Jossain välissä ehdimme piipahtaa myös Suomi-koulun joulujuhlassa. 

Joulua edeltävänä lauantaina laulettiin kauneimpia joululauluja Cityssä, St. Paulin kirkossa.  Koska Etelän ristin seurakunnalla ei ole kanttoria eikä muuta soittajaa, niin tälläkin kertaa laulettiin joululaulut ilman säestystä. Tai laulettiin kunnes eräs yleisön joukossa ollut nuori nainen ilmoitti, että hän voisi säestää laulut, jos sopii. Ja sehän sopi. Helena kiipesi urkuparvelle ja heti tuli toinen ääni seurakuntaan. Taisipa jokunen pyyhkiä kyyneliään siitä ilosta ja liikutuksesta, että pääsimme laulamaan laulut samassa tahdissa säestyksen kanssa.

Pappi työssä Oaks Flatsin kirkossa. Varmuuden vuoksi kerrotakoon, että väkeä oli  paikalla enemmän kuin kuvassa näkyy.

 Neljäntenä adventtina olimme Wollongongssa sijaitsevassa Oaks Flatsissa. Jumalanpalveluksissa Martti kertasi koko adventin ajan asiat ja päätteeksi laulettiin Enkeli taivaan lausui näin – ja sitten kahviteltiin ja herkuteltiin.

Joulupäivän aamuna väki kokoontui joulukirkkoon virolaiselle kirkolle. Paikalla oli niin uusia kuin vanhoja seurakuntalaisia ja Helana tuli sinnekin soittamaan, joten ilmassa oli monella tapaa suuren juhlan tuntua.