Kiitollisuus - ilmaista elämänlaadun parantamista

15. sunnuntai helluntaista: Kiitollisuus. 1.9. Bass Hill. 

Ajatuksia päivän evankeliumitekstistä: Luuk 17:11-19

Kertomuksessa kymmenestä spitaalisesta liikutaan raja-alueella, Samarian ja Galilean rajaseudulla. Spitaaliset elivät myös henkisesti raja-alueella, he olivat yhteiskunnan eristämiä.

Paranemiseen riittivät Jeesuksen sanat. Mutta vain yksi palasi kiittämään. Hän oli ”muukalainen”, samarialainen.  Hän kuului vähemmistön vähemmistöön, hän oli muukalainen myös spitaalisten joukossa. Ehkä juuri siksi hän ymmärsi puhdistumisen merkityksen muita syvemmin ja osasi olla siitä kiitollinen.

Elämänhallinnasta ja onnellisuudesta kaupataan paljon ohjeita. Yksi elämänlaatua helpottava ilmainen asia on kiitollisuus. Kiitollinen mieli opettaa myös hiljentämään vauhtia ja näkemään sen hyvän ja kauniin, mikä meillä jo nyt on ja mikä meitä ympäröi. Jumalan lahjaa kaikki tyynni!

Aldi tuli!

Aldi avasi ovensa Bass Hillissa!

Paikalliseen ostoskeskukseen, Bass Hill Plazaan, avattiin tänään keskiviikkona 28.8. uusi ruokakauppa Aldi. Aldi on aika lailla Lidlin kopio. Edullisia tuotteita ja tarjonta on monipuolista. Ruokatavaroiden lisäksi tänään olisi voinut ostaa vaikkapa ruuvimeisselisarjan, kahvinkeittimen, kirjoja, vaatteita - kaikkea olisi saantu halvalla!

Meidän perheen ruokakauppa on Woolworths, mikä on
toinen suuresta kauppaketjusta. Toinen on Coles, mutta
sitä ei Bass Hill Plazalla ole. Nyt on kuitenkin Aldi.

Bass Hill Plaza on tyypillinen keskisuuri kauppakeskus. Muutaman kymmentä kauppaa kahdessa kerroksessa. Ruokatarjonta on aika hyvää, keskuksesta löytyvät erilliset pienehköt kala- ja lihakaupat sekä hedelmäkauppa. Valmissalaatteja ja takeaway-aterioita saa muutamasta myyntipisteestä.

Yläkerrassa on tavaratalo, josta löytyy elämän perusasiat.

Jos haluaa varsinaisesti shoppailla, niin silloin kyllä kannattaa suunnata cityyn!

Juusto-ostoksilla Robertsonissa

Ajelin sunnuntaina Warrambuin leirikeskuksesta Canberran liepeiltä kohti Oak Flatsia, jossa sikäläinen Illawarran kilta vietti 50-vuotisjuhlia. Matkaa on yli 200 kilometriä. Lähdin aamupalan jälkeen noin 8.30 ja ajattelin, josko Moss Vale -nimisessä kylässä olisi joku kahvila auki. Ei ollut, ainakaan pääkadun varrella.

Niinpä harmittelin, että jään ilman aamupäiväkahvia. Kunnes tie kulki Robertson-nimisen pikkukylän läpi. Tyypillinen aussikylä, yhtäkkiä on pieni taajama keskellä ei maaseutumaisemaa. Tässä tapauksessa se mahtuu suurinpiirtein tähän valokuvaan!

Robertsonin kylän keskus!

Samalla löydin mainion juustopuodin, joka möi paikallisia tuotteita. En raskinut kovin paljoa ostaa. Talvileskenä kun elelen, niin juuston kulutus ei ole kovin runsasta. Camembert nimeltä "Kate´n Bert" maistui kuitenkin eilen ehtoolla oikein hyvältä vihreän teen ja avokadon kanssa!

Robertsonin kylän löytää tämän Robertson -linkin avulla.

Paikan kahvi oli mainiota ja taikinan sisään leivottu makkara (Sausage roll) oli kerta kaikkiaan loistava. Se valmistettiinkin paikan päällä tuoreena, eikä minään mikroaaltolämmitystuotteena! Ehkä paras ikinä!

Kuka on minun auttajani

14 sunnuntai helluntaista, Lähimmäinen, Luuk 10: 25-37

Kertomus laupiaasta samarialaisesta saa kuulijat usein samaistumaan auttajaan, tuohon juutalaisten hyljeksimään etniseen vähemmistöön kuuluvaan samarialaiseen. Viesti tuntuu olevan, että jokaisen tulisi auttaa tien poskessa pahoinpideltyä kulkijaa. Näin varmaan onkin, lähimmäisen auttaminen on ihmisen tehtävä.

Mutta Jeesuksen kysymys: ”Kuka oli ryöstetyn miehen lähimmäinen” vie pohtimaan kysymystä toisesta näkökulmasta.

Kuka on minun lähimmäiseni ja auttajani silloin, kun olen hakattu ja ryöstetty ja makaan tien sivussa? Ja entä jos auttajani onkin johonkin marginaaliin kuuluva ihminen? Jos hän on ihminen, jota luontaisesti halveksin tai väheksyn. Näenkö hänessä silloinkin Kristuksen?

Joskus meidät viedään yksinäisyyteen

18.8.2013 Woy Woy

13. sunnuntai helluntaista: Jeesus, parantajamme, Mark 7: 31-37

Päivän tekstissä Jeesuksen luokse tuodaan kuuro mies, joka ei pysty kunnolla puhumaan. Tuojat  haluavat, että Jeesus panisi kätensä miehen päälle, eli siunaisi miehen. Jeesus vie kuitenkin miehen syrjään, pois väenpaljouden keskeltä.

Joskus toiset tuovat meidät Mestarin luokse siunattavaksi. Näin tapahtui esimerkiksi silloin, kun meidät tuotiin kasteelle, lähetettiin rippikouluun, tai joku pyysi kirkkoon.  

Kristuksen voi kohdata joukon keskellä – esimerkiksi jumalanpalveluksessa. Usein Hän vie meidät kuitenkin erille muista, yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen. Siellä Herra koskettaa, avaa korvamme kuulla ja koskettaa huuliamme niin, että voimme jälleen puhua.

Liikutaan yhdessä

Sunnuntaina 11. elokuuta osallistuin City2Surf tapahtumaan, jota on mainostettu maailman suurimpana "fun run"-tapahtumana. Ilmoittautuneita oli tänä vuonna noin 85 000! Tapahtuman kotisivut löytyvät täältä.

Sininen ryhmä kääntymässä alas oikealle ja seuraava ryhmä
odottaa lähtöä St Maryn katedraalin vierellä.

Jo ennen lähtöä ensimmäiset jumpperit
roikkuvat tien varrella tai puiden
oksilla. Partiolaiset keräävät vaatteet
talteen.

Juoksutapahtumien ongelmana Australiassa on minun rytmilleni se, että ne alkavat aamuvarhaisella. Lähdin kotoa puoli seitsemältä, että ehdin cityyn vievään junaan. Lämpötila oli + 7 -astetta! Ryhmäni lähti 8.30. Lämpötila oli maalissa päälle 20. Perinteisesti juoksijat heittävätkin liikoja vaatteita matkan varrelle.

Maisemat citystä Bondi beachille
ovat kauniita.

Taustalla Sydneyn keskustaa!

Aussit viihtyvät ja viihdyttävät. Smurffijoukko kannustamassa!

Memento mori! Muista hellittää
ajoissa!

Tämä on bussijono maalissa! Järjestelyt toimivat hyvin ja
rutiinilla. Bondi Junctionille kulki non-stop bussikuljetus.
Bussiin pääseminen kesti 40 minuuttia.

Se on siinä!