14 sunnuntai
helluntaista, Lähimmäinen, Luuk 10: 25-37
Kertomus
laupiaasta samarialaisesta saa kuulijat usein samaistumaan auttajaan, tuohon juutalaisten
hyljeksimään etniseen vähemmistöön kuuluvaan samarialaiseen. Viesti tuntuu
olevan, että jokaisen tulisi auttaa tien poskessa pahoinpideltyä kulkijaa. Näin
varmaan onkin, lähimmäisen auttaminen on ihmisen tehtävä.
Mutta Jeesuksen
kysymys: ”Kuka oli ryöstetyn miehen lähimmäinen” vie pohtimaan kysymystä
toisesta näkökulmasta.
Kuka on minun
lähimmäiseni ja auttajani silloin, kun olen hakattu ja ryöstetty ja makaan tien
sivussa? Ja entä jos auttajani onkin johonkin marginaaliin kuuluva ihminen? Jos
hän on ihminen, jota luontaisesti halveksin tai väheksyn. Näenkö hänessä
silloinkin Kristuksen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti