Aki Ollikainen: Nälkävuosi. Siltala. 2012.
Useiden peräkkäisten katovuosien aiheuttama nälänhätä laittoi 1866-1868 valtavan joukon suomalaisia tien
päälle kerjäämään. Arvioidaan, että noin 150 000, eli noin kahdeksan prosenttia
väestöstä, kuoli. Pahempi nälänhätä Suomessa on koettu ainoastaan 1600-luvun
loppuvuosina.
Aki Ollikaisen esikoisteos Nälkävuosi vie vuoteen 1867. Nelihenkisen perheen isä Juhani jää kotiin kuolemaan, kun äiti Marja ja pienet lapset Mataleena ja Juho lähtevät kerjuulle selvitäkseen hengissä. Päämääränä on
Pietari, jossa uskotaan leipää olevan. Sinne on tarkoitus mennä Helsingin
kautta.
Tiet ovat täynnä kerjäläisiä ja nälkä laittaa
taistelemaan omasta henkirievusta viimeiseen asti.
Rinnakkaistarinana kulkee senaattori Lars Renqvistin ja hänen lääkäriveljensä Teon vaiheet. Helsingissä herrat pärjäävät ja nälkää ei tarvitse
nähdä, vaikka kummankin elämään ja valintoihin kansaa kohdannut kurjuus
vaikuttaa. Tarinan henkilöiden vaiheet kohtaavat.
Jäin miettimään paria kirjan seksiin liittyvää kohtausta ja niiden tarkoituksenmukaisuutta. Seksuaalinen halu voittaa varmaan joskus nälän, mutta esimerkiksi kirjan alussa oleva kohtaus tuntuu jotenkin anakronistiselta, eli tämän ajan ajattelutavan ja tapahtumien siirtämiseltä historiaan. Vaikka toisaalta mistä minä sen tiedän, minkälaista ihmisten seksielämä oli 150 vuotta sitten.
Jäin miettimään paria kirjan seksiin liittyvää kohtausta ja niiden tarkoituksenmukaisuutta. Seksuaalinen halu voittaa varmaan joskus nälän, mutta esimerkiksi kirjan alussa oleva kohtaus tuntuu jotenkin anakronistiselta, eli tämän ajan ajattelutavan ja tapahtumien siirtämiseltä historiaan. Vaikka toisaalta mistä minä sen tiedän, minkälaista ihmisten seksielämä oli 150 vuotta sitten.
Nyt on pakko lisätä, että mielenkiitoiseksi kirjan tekee nimenomaan tarinan sijoittaminen tuohon historialliseen aikaan.
VastaaPoistaOllikainen pysyy kohtuullisen hyvin lajikonventioin sisällä ja kuuluu selvästi Kaari Utrion kanssa samaan kastiin siinä, että kaikesta kurjuudesta huolimatta romaanin lopussa viriää toivon kipinä.