Rohkea Maria

23.3.2014 Oak Flats, Marian ilmestyspäivä

Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: ”Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!” Luuk. 1: 39-45

Veri on vettä sakeampaa, kun nuori Maria lähtee vanhemman sukulaisnaisen luokse hakemaan vertaistukea. Molemmat ovat ensi kertaa raskaina. Elisabet on  ehkä suvun ”kantaäitejä”, merkittävä keskushahmo. Maria viipyy siellä kolme kuukautta (Luuk 1:39).

Jos Mariaa on pidetty hiljaisena ja alistuvana, niin ainakaan tämä kertomus ei tue sitä. Enkeli Gabriel oli juorunnut tai kertonut tarkoituksella Elisabetin raskaudesta. Maria lähtee ja ”kiiruhtaa” tuon noin sadan kilometrin matkan vuorille lähelle Jerusalemia. Maria on aloitteellinen, rohkea nainen!

Sukulaisnaisten tervehdys on koskettava. Tärkein on kuitenkin Elisabetin sana uskosta ja Herran lupauksen täyttymisestä. Usko on meidänkin vastauksemme Herralle. Sen jälkeen täyttyvät hänen lupauksensa.

Rukous tuo tuloksia

16.3.2014 Woy Woy, 2. paastonajan sunnuntai. Rukous ja epäusko.

Eräs mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: »Opettaja, minä toin poikani sinun luoksesi. Hänessä on mykkä henki. Se ottaa hänet valtaansa missä vain. Se paiskaa hänet maahan, ja hän kuolaa ja kiristelee hampaitaan ja menee aivan jäykäksi. Pyysin, että opetuslapsesi ajaisivat hengen pois, mutta ei heistä ollut siihen.»

Silloin Jeesus sanoi heille: »Voi tätä epäuskoista sukupolvea! Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne? Kuinka kauan minun pitää kestää teitä? Tuokaa poika minun luokseni.» He toivat pojan Jeesuksen luo. Jeesuksen nähdessään henki heti kouristi poikaa, ja tämä kaatui, kieriskeli maassa ja kuolasi. Jeesus kysyi pojan isältä: »Kuinka kauan hänellä on ollut tämä vaiva?» »Pienestä pitäen», vastasi mies. »Henki on monet kerrat kaatanut hänet, jopa tuleen ja veteen, jotta saisi hänet tapetuksi. Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!» »Jos voit?» vastasi Jeesus. »Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.» Silloin pojan isä heti huusi: »Minä uskon! Auta minua epäuskossani!»

Kun Jeesus näki, että väkeä tuli aina vain lisää, hän käski saastaista henkeä sanoen: »Mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde pojasta äläkä enää mene häneen!» Henki huusi, kouristi poikaa rajusti ja lähti hänestä. Poika jäi makaamaan elottoman näköisenä, ja monet sanoivatkin: »Nyt hän kuoli.» Mutta Jeesus tarttui häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille, ja hän nousi.

Kun Jeesus sitten oli mennyt sisään ja vain opetuslapset olivat paikalla, nämä kysyivät häneltä: »Miksi me emme kyenneet ajamaan sitä henkeä pojasta?» Hän vastasi: »Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella.» Mark. 9: 17–29

Jeesuksen opetuslapsista tehtiin reklamaatio! Heistä ei ollutkaan siihen, mitä odotettiin. Aikaisemmin heille oli kyllä annettu valta ajaa pois pahoja henkiä, mutta matkalla olivat taidot ruostuneet, vai mistä oikein oli kyse?

Jeesuksen viittaus siihen, että tätä lajia ei saa pois kuin rukoilemalla, antaa osviittaa. Kyse lienee siitä, että Jumalan voima ei ole alisteinen ihmisen tahdolle. Kyky tehdä ihmeitä oli sidoksissa rukoukseen, eli ihmisen ja Jumalan väliseen yhteyteen ja Jumalan tahtoon.

Jumalan jälki näkyy niiden ihmisten elämässä, joilla on yhteys Häneen. Jumalan voimaa ei voi valjastaa ihmisen tahdon välineeksi ja leikkikaluksi. Rukous ei ole ensisijassa pyytämistä, vaan kiitollisuutta ja hiljaisuutta.

Jumalan rakkaus riittää myös syylliselle

9.3.2014 St Paul´s 1. paastonajan sunnuntai

Kerran Kain toi Herralle uhrilahjaksi maan satoa, ja Abel toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa. Herra katsoi suopeasti Abeliin ja hänen uhriinsa, mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain suuttui kovin ja hänen katseensa synkistyi. Herra kysyi Kainilta: »Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa.»

Kain sanoi veljelleen Abelille: »Lähde mukaani.» Mutta kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, Kain kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet. Silloin Herra kysyi Kainilta: »Missä on veljesi Abel?» Kain vastasi: »En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?» Herra sanoi: »Mitä oletkaan tehnyt! Etkö kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle maasta?» (1. Moos. 4: 3–10)

Tämä on kertomus ihmiskunnan ensimmäisestä murhasta. Kain ei kyennyt käsittelemään tunteitaan, vaan viha ja kateus purkautuvat veritekona. Jumala itse puhutteli Kainia ja kysyi, miksi tämä on synkällä mielellä? Kain oli tietysti vihainen myös Jumalalle, koska koki tulleensa epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi.

Ihminen ei ymmärrä Jumalan teitä, ja ymmärtämättömyys saattaa purkautua kielteisinä tunteina. Tunteet on hyvä purkaa ja puhua ne toiselle ihmiselle ja Jumalalle. Myös Kain olisi voinut puhua tunteensa ja haastaa Jumalan. 

Tekstijaksoa seuraavissa jakeissa kerrotaan Kainin katumuksesta ja koston pelosta. Kain saa rangaistuksensa, mutta Jumala suojelee häntä, ja hän saa myöhemmin lapsia. Rikosta seuraa rangaistus, mutta Jumalan rakkaus kohdistuu myös rikoksentekijään.

Palvelenko itseäni vai toisia?

Laskiaissunnuntai 2.3. Bass Hill

(Joh. 12: 25–33)

Jeesus sanoi: »Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.

Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. Isä, kirkasta nimesi!»

Silloin kuului taivaasta ääni: »Minä olen sen kirkastanut ja kirkastan jälleen.» Paikalla oleva väkijoukko kuuli äänen ja sanoi ukkosen jyrähtäneen. Jotkut kyllä sanoivat: »Enkeli puhui hänelle.» Silloin Jeesus sanoi: »Ei tämä ääni puhunut minun tähteni, vaan teidän tähtenne. Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta. Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.» Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa.

Oman elämän rakastamisen vastakohtana on toisten palveleminen. Sana elämä on tässä käännetty kreikankielisestä sanasta ”psyyke”. Kyse ei ole pelkästään elämän rakastamisesta, vaan oman itsensä ylenmääräisestä palvomisesta, minäkeskeisyydestä ja narsismista. Minänsä rakastaja kuluttaa toiset ihmiset loppuun, eikä ahne saa koskaan tarpeekseen.

Jumalalta tuleva arkinen kutsumus johtaa meitä palvelemaan toinen toistamme. Keinoja sen toteuttamiseen löytyy yllin kyllin.

Jeesuksen rukouksessa on samoja elementtejä kuin Isä meidän –rukouksessa. Tuskaisessa huudossa ”Isä, pelasta minut tästä hetkestä” on kuultavissa ”äläkä saata meitä kiusaukseen” –pyyntö. Ja tokaisussa ”Ei!” puolestaan löytyy ”Tapahtukoon sinun tahtosi” –ulottuvuus.

Kun Jeesus pyytää Isää kirkastamaan nimensä, niin eikö ”pyhitetty olkoon sinun nimesi” tule lähelle tätä pyyntöä.