Laskiaissunnuntai
2.3. Bass Hill
(Joh. 12: 25–33)
Jeesus sanoi: »Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen,
mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen
elämän. Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä
olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee
minua.
Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä,
pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. Isä,
kirkasta nimesi!»
Silloin kuului taivaasta ääni: »Minä olen
sen kirkastanut ja kirkastan jälleen.» Paikalla oleva väkijoukko kuuli äänen ja
sanoi ukkosen jyrähtäneen. Jotkut kyllä sanoivat: »Enkeli puhui hänelle.»
Silloin Jeesus sanoi: »Ei tämä ääni puhunut minun tähteni, vaan teidän
tähtenne. Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään
vallasta. Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.» Näillä
sanoilla Jeesus ilmaisi, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa.
Oman elämän rakastamisen vastakohtana on toisten
palveleminen. Sana elämä on tässä käännetty kreikankielisestä sanasta ”psyyke”. Kyse
ei ole pelkästään elämän rakastamisesta, vaan oman itsensä ylenmääräisestä
palvomisesta, minäkeskeisyydestä ja narsismista. Minänsä rakastaja kuluttaa
toiset ihmiset loppuun, eikä ahne saa koskaan tarpeekseen.
Jumalalta tuleva arkinen kutsumus johtaa meitä
palvelemaan toinen toistamme. Keinoja sen toteuttamiseen löytyy yllin kyllin.
Jeesuksen rukouksessa on samoja elementtejä kuin Isä
meidän –rukouksessa. Tuskaisessa huudossa ”Isä, pelasta minut tästä hetkestä”
on kuultavissa ”äläkä saata meitä kiusaukseen” –pyyntö. Ja tokaisussa ”Ei!” puolestaan
löytyy ”Tapahtukoon sinun tahtosi” –ulottuvuus.
Kun Jeesus pyytää Isää kirkastamaan nimensä, niin eikö ”pyhitetty
olkoon sinun nimesi” tule lähelle tätä pyyntöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti