11.5.2014
Granville Townhall, Äitienpäiväjuhla
Jeesus
rukoili ja sanoi:
»Minä
en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä
Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut,
jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun olin heidän kanssaan,
suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä
varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi
joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen.
Nyt
minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun
iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet
osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään
kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että
varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään
kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.» Joh.
17: 11–17
Jeesus
rukoilee opetuslastensa, sekä paikallaolleiden että myöhempien seuraajiensa
puolesta. Hän rukoilee kahta asiaa: että he olisivat yhtä ja varjeltuisivat
pahalta.
Yhtä
oleminen tarkoittaa sitä, että ollaan samaa porukkaa ja pidetään huolta toinen
toisistamme. Ulkoisesti kristillinen kirkko ei ole kyennyt olemaan yhtä, vaan
on hajaantunut moneen eri kirkkokuntaan. Epäonnistuiko Jeesus rukouksessaan?
Luulen, että hän jätti meille vastuun siitä, että olemme yhtä.
Pahalta
varjeltuminen ei ole pelkästään ulkoista pahaa, vaan yhtä paljon sisäistä
pahaa. Peruskysymys kuuluu, elänkö vain itselleni, vai huomioinko myös toiset.
Näenkö heissä Kristuksen?
Jeesus
ei rukoillut meidän puolestamme ainoastaan tuolloin, vaan Hän rukoilee
puolestamme yhä. Että olisimme yhtä ja varjeltuisimme pahalta.