Yhä Hän rukoilee puolestamme

11.5.2014 Granville Townhall, Äitienpäiväjuhla

Jeesus rukoili ja sanoi:

»Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen.

Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.»  Joh. 17: 11–17

Jeesus rukoilee opetuslastensa, sekä paikallaolleiden että myöhempien seuraajiensa puolesta. Hän rukoilee kahta asiaa: että he olisivat yhtä ja varjeltuisivat pahalta.

Yhtä oleminen tarkoittaa sitä, että ollaan samaa porukkaa ja pidetään huolta toinen toisistamme. Ulkoisesti kristillinen kirkko ei ole kyennyt olemaan yhtä, vaan on hajaantunut moneen eri kirkkokuntaan. Epäonnistuiko Jeesus rukouksessaan? Luulen, että hän jätti meille vastuun siitä, että olemme yhtä.

Pahalta varjeltuminen ei ole pelkästään ulkoista pahaa, vaan yhtä paljon sisäistä pahaa. Peruskysymys kuuluu, elänkö vain itselleni, vai huomioinko myös toiset. Näenkö heissä Kristuksen?

Jeesus ei rukoillut meidän puolestamme ainoastaan tuolloin, vaan Hän rukoilee puolestamme yhä. Että olisimme yhtä ja varjeltuisimme pahalta.