Siitä on jo kohta pian kaksi viikkoa, kun pääsimme perille Sydneyyn ja sitten vähitellen uuteen kotiimme, Bass Hillissä sijaitsevaan pappilaan. Jarmo oli vastassa lentokentällä ja perillä pappilassa odotti joukko seurakuntalaisia. Vastaanotto oli todella sydämellinen, vaikka olimme lentokoneessa huonosti nukutun yön jälkeen vähän toistaitoisia.
Niilo näyttää puolipökkyräisille, että tänne päin. Pappilan autotalliin on rakennettu kahvitila, jonka periltä löytyy, mikäpä muu kuin suomalainen sauna.
Tässä olemme menossa ensimmäistä kertaa uuteen kotiimme sisälle. Pappilan rappuset ovat aika jyrkät, sanoisin että suorastaan vaativat. Kuvassa Ruotsi ja Australia kohtaavat, kun Björn Borg -matkalaukkumme sujahtaa Aussi taloon. Jostain kumman syystä minua ei kannetty kynnyksen yli...miksiköhän?
Maire ja Lahja kurkistavat, että mihin ne nyt jäivät? Tässä vaiheessa vielä taisi vastaanottajilla olla mielessä kysymys, millaisiahan nuo oikein ovat? Ja meitäkin vielä vähän jännitti uudet ihmiset ja uudet tavat. Onneksi Tukholmassa Spångan tytöt ja monet muut ovat opettaneet meidät hyviksi halaajiksi. Yksi ensimmäisiä asioita, jota Etelän Ristin seurakuntalaiset meille kertoivat oli, että täällä halataan ja paljon.
Ensin lyhyt puhe, sitten kilistys ja kippis.Mutta ei tässä kaikki. Kysymyksiä sateli puolin ja toisin, uusia nimiä, uusia ihmisiä ja uusia asioita tuli enemmän kuin ehdimme omaksumaan. Vielä on monta nimeä ja asiaa oppimatta.
Ja sitten me kahviteltiin.Tarjolla oli muun muassa Mairen leipomia erinomaisia karjalanpiirakoita, Tuula oli leiponut kakkua, Erkki oli tuonut ruusuja...kaikki muut paitsi me uudet tulokkaat olivat tuoneet kahvipöytään tarjottavaa. No, toimmehan mekin tietysti jotain, itsemme.
Nämä kuvat otti Tuula, joka on tutustuttanut meitä talon ja maan tavoille, ja ollut muutenkin korvaamaton apu, kaunis kiitos siitä.
Jopas jotain, sisustettu autotalli! Siitä on heti opittavaa meille. Autosta suoraan saunaan tai saunasta autoon. Tuulan ottamat kuvat välittävät paljon asioita Bass Hillin pappilasta jo ulkoakin päin. Jossain vaiheessa saanemme kurkistaa sisälle saliin ja piispan kamariin, sellainenhan teillä siellä lienee.
VastaaPoista- Niin kotoista, kruusailematonta meininkiä, ettei paremmasta väliä.
Liisankadun ja korkeiden portaiden väliin mahtui kaikenlaista muisteltavaa, mutta kahvipöydän antimet yhdistää kaksi eri tilaisuutta ja ihmiset eri maanosissa toisiinsa.