Australialaiset palvovat pavlovaa

Saanko esitellä, ensimmäinen pavlovani.

Joulun aikaa edeltää Sydneyssäkin erilaiset joulutilaisuudet ja jouluruokaa on syöty jo pariin otteeseen. Ensimmäinen joulupöytä oli kiinalais-australialainen ja toinen ihan perinteisiä suomalaisia jouluherkkuja täynnä.

Niin joulupöydän kuin muidenkin buffeiden vakiojälkiruoka on täällä pavlova. Olen nähnyt useammankin raavaan miehen lappavan lautaselleen isot kasat tuota sangen äitelää marenkiherkkua. Rippileirillä eräs nuorukaisista puhui suorastaan rakastuneen oloisesti pavlovasta. Itse en siitä erityisemmin pidä, mutta utelias kun ole, päätin kokeille miltä kotitekoinen pavlova maistuisi. Ravintolassa syömäni pavlova on ollut niin äkki-imelää, ettei se ole saanut minua ihanuudestaan vakuuttumaan.

Marenki viihtyi uunissa pitkään.

Tarina kertoo, että pavlova on saanut nimensä venäläisen balettitanssijatar Anna Pavlovan mukaan. Yhtä unelman kevyitä molemmat. Tästä herkusta on tullut Australian epävirallinen kansallisjälkiruoka.

Uudessa Seelannissa ja Australiasta löytyy satoja erilaista pavlova reseptiä, jostain luin että niitä olisi reilusti yli kuusisataa. Wikipedian mukaan ensimmäinen pavlova resepti julkaistiin Australiassa vuonna 1935.  Uudessa Seelannissa ilmestyneessä keittokirjassa Home Cookery for New Zealand  oli marenkikakun resepti, jonka nimi oli Meringue with Fruit Filling. Vaikka sitä ei pavlovaksi kutsuttakaan, niin hyvin samanlaisesta herkusta oli kyse.

Sekä australialaiset että uusseelantilaiset väittävät keksineenä palvovan.  Se lienee varmaa, että keksittiin se sitten kummassa maassa tahansa, kakun nimeämiseen on vaikuttanut tuo edellä mainittu tanssijatar Anna Matveyevna Pavlova, joka teki vuosina 1926ja 1929 kiertueen molemmissa maissa.

Kermavaahtoa ja koristuksia vaille valmis.

Uusseelantilaisten mukaan pavlovan kehitti Wllingtonilaisen hotellin johtaja vuonna 1926. Hän loi tämän herkun, jossa marentki on kuin Anna Pavlovan tutu, kermavaahto kuin miehusta osa. Koristelemiseen käytettiin tällöin kiwihedelmiä.

Australialaisten mukaan pavlovan kehitettiin Perhtissä Hotell Esplanadessa iltapäiväteen kanssa nautittavaksi. Nimi syntyi siitä, kun joku totesi, että tämähän on yhtä kevyt kuin Pavlova. Tanssijatar oli ollut kyseisessä hotellissa vieraana vuoden 1929 Australian kiertueensa aikana.

Niin tai näin, nyt pavlova on niin Australian kuin Uuden Seelannin kansallisherkku. Varmaa tietoa minulla ei ole, mutta kuulemaan mukaan uusseelantilainen versio on pienempi - joku voisi sanoa, että seon tutumpi.

Kaikki meni. Seuraavaa pavlova varten hankitaan ehkä jo kakkulapio.

Minun ensimmäinen pavlovani onnistui hyvin. Kahden kananmunan valkuaisesta tehty marenki höttönen riitti hyvin neljälle jälkiruuaksi, vaikka kermavaahtoa olisi voinut olla hieman enemmän. Ja sen voin sanoa, että kotitekoinen pavlova voittaa kaupan ja ravintoloiden tarjoomukset mennen tullen.

Vieraita

Riitta (vas.), Meri, Freja ja Laura askartelupuuhissa.

Vieraskausi on alkanut! Miukku ja Dani tulivat marraskuun alussa, olivat muutaman yön ja lähtivät risteilemään ja näkivät auringonpimennyksen Queenslandissa. Sitten he olivat yhden yön taas meillä ja nyt ovat jossain päin Australiaa reissussa. He tulevat taas joulukuun alkupuolella, ovat taas muutaman yön ja käyvät sitten Uudessa Seelannissa. Joulun ja välipäivät he ovat meillä.

Näitä tarvitaan Mukulamessussa!

Nyt meillä on muutaman päivän backbackareitä. Meri tuli sunnuntaina ja Laura ja Freja tiistaina. Tiistai-iltana tytöt osallistuivat pappilan askartelutalkoisiin. Valmistelimme lauantain Mukulamessua!

Saa nähdä tulevatko Pirita ja Timo jouluksi!

Upea kirja

Sofi Oksanen on ehdottomasti eräs tämän hetken parhaista suomalaisista kirjailijoista. 

Hänen edellinen teoksensa Puhdistus sai Finlandia-palkinnon 2008. Jos pidit Puhdistuksesta, pidät myös tästä.

Kun kyyhkyset katosivat käy läpi Viron menneisyyttä. Maailmasotien välisen itsenäisyyden ajan jälkeen tuli ensin neuvostomiehitys 1939-1940. Sitten tulivat saksalaiset ja 1944 jälleen venäläiset. Sofi Oksasen kirjan aikajana alkaa saksalaisten tulosta ja päättyy 1960-luvulle, jolloin muistot sota-ajasta ovat vielä tuoreita. 

Viron miehitysaikojen kohtalot näkyvät ihmisten valinnoissa heidän etsiessään selviytymiskeinoja tilanteessa, jossa vanhat järjestelmät ja omat turvaverkostot kaatuvat. Valinnat ovat erilaisia ja jokaisen poluilla on omat varjonsa.

Samaa teemaa menneisyyden varjoista käsitteli myös Puhdistus. Puhdistus oli rankempi lukukokemus, se kouraisi syvemmältä. Ehkä Kun kyyhkyset katosivat on sittenkin vielä parempi kirjana.

Sofi Oksasen teksti on hienoa, kertomus etenee takautumien kautta, ihmiskohtalot koskettavat. Tämä on hieno kirja!

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat. 2012.

Sofi Oksasen virallinen kotisivu: Sofi Oksanen

Olemme löytäneet rannalle

Martti, Nobby beach ja meri

Suomalaisten pappien kokous vei meidät vajaan 800 kilometrin päähän Sydneystä pohjoiseen, paikkakunnalle nimeltä Ballima. Tai itse asiassa olimme Balliman ulkopuolella olevassa kylässä, joka puolestaan on nimeltään Alistonville. Oikein viehättävä pieni kylä, jossa oli kaikki tarpeellinen vähän päälle.

Ballima on rantakaupunki, joten kävimme rannalla ja siellä oli vettä, hiekkaa ja kiviä. tuuli sen verran kovasti ja vilpoisasti, että uiminen jäi. Mutta ranta oli kaunis.

Toinen rantakohteemme oli Newcastle. Rannalla oleminen vaatii voimia ja niinpä kävimme ensin syömässä japanilaisessa ravintolassa. Söimme siellä tähän mennessä parhaimmat shusit, mitä olemme täällä maistaneet, ja lämminruokakin oli erinomaista. Shusi on aika arvokasta ruokaa täällä, niin kuin muukin kalaruoka. Tai siis sellainen kalaruoka, jota ei ole friteerattu. Fish and chisps laatua löytyy varsin edullisesti.

Niin kuin Sydneyssä, myös Newcastlessa löytyy hienoja rantoja ihan kaupungin keskustassa, siis monta hyvää ja hienoa rantaa ja vain kivenheiton päässä ostoskaduista. Newcastelen edustalla on aikamoisen aallonmurtajarakennelmat ja yhdellä niistä on majakka. Paikka on nimeltään Nobbys Head.
aallon murtajalle kulkiessa pääsee ihailemaan niin hiekalla kasvavia kukkia hiekkadyynejä ja avaraa taivasta. .

 Isoja hiilialuksia kulkee kapeaa uomaa pitkin satamaan yhden tai useamman hinaajan saattelemana.













En tiedä millä nimellä kutsutaan sellaista urheilua, jossa lukilaudan näköisellä kamppeella kiidetään pitkin merta, samalla kun roikutaan varjossa, josta puolestaan saadaan vauhti tähän kiitämiseen. Hauskan ja hienon näköistä menoa.

Kaverit menivät välillä ilmassa, kiisivät pitkin meren pintaa ja välillä kävivät pintaa syvemmällä.

Kuvia katsellessa voit vaikka kuunnella Newcastelesta kertovan laulun Newcastle song

Tuuli, vesi ja hiekka tekevät rannan pehmeisiin kiviin omia taideteoksiaan. 

 Emme käyneet uimassa Nobbys beachillakaan vaan menimme vähän matkan päässä olevaan merivesialtaaseen. Siellä voi uida ihan tavallisesti, toisin kuin meressä, mutta yhtään sen lämpimänpää ei vesi ollut. Valitettavasti tästä hienosta uimalasta ei ole yhtään kuvaa. Erään uimassa olleen pikku tytön mukaan kyseessä oli paratiisi, paras paikka mitä hän tietää.

Newcastlen katedraali

Newcastlen katedraali ja kellotapuli

Newcastle sijaitsee kahden tunnin ajomatkan päässä Sydneystä ja se on järjestyksessä toinen kaupunki, jonka eurooppalaiset perustivat Australiaan. Vuosi oli 1787. Aluksi se oli rangastussiirtola, sittemmin kaivoskaupunki ja nyt siellä on maailman suurin hiilisatama.

Sama kirkko, edestä ja takaa.

Newcastlen katedraali sijaitsee korkealla mäellä. Jos oikein ymmärsin, Newcastlen piispanistuin oli ensimmäinen laatuaan Australiassa.
Katedraali on nimeltään Kristuksen kirkon katedraali eli Christ Church Cathedral ja sen on suunnitellut amerikkalainen arkkitehti John Horby. Kirkon rakentaminen aloitettiin 1890-kuvulla ja 162 vuotta myöhemmin oli rakennustöissä päästy niin pitkälle, että kirkon tornikin oli valmis. Katedraali on restauroitu vuonna 1989 maanjäristyksen jälkeen.

Kirkon keskikäytävä alttarilta katsottuna

Newcastlen katedraalissa on paljon kauniita taidetekstiilejä. Kirkkosalissa riippuu 16 viiriä, jotka on suunnitellut paikallinen taitelija Rae Rickhards ja niissä on kuuvattuna ne esittävät arkkienkeleitä ja pyhiä ja yleisenä teemana on hyvän taistelu pahaa vastaan. Viirit on tehty australialaisesta villasta aplikoimalla.  

Jokaisella oma tyyny, melkein kaikilla erilainen

Musiikin ystävän tyyny

Charlesín muistotyyny

Puutarhurin tyyny Paratiisista

Näillä yllä olevilla tyynyillä ei istuta, niitä käytetään polvistuttaessa, joko jumalanpalveluksen tai yksityisen rukoushetken aikana. Ne ovat istuintyynyiksi hankalan kokoisia ja epämukavia, olen kokeillut. 

Kulmantakaa piilosta löytyi helpotus

Täällä ketutkin lentää!

Australiassa kaikki on suurta. Täällä nimittäin ketutkin lentävät! No kyse on lepakkolajeista nimeltään Flying Fox, Lentävä kettu.

Yön kynnyksellä jättiläismäisen lepakon näkeminen taivaalla saa kummitusjutut eläviksi. Täkäläinen harmaapäinen lentävä kettu (Grey-headed Flying Fox, Pteropus poliocephalus) on komea ilmestys. Sen siipienväli voi olla jopa metrin. Näillä suurilla lepakoilla ei ole suomalaisten pikkulepakoiden kaltaista ääneen perustuvaa kaikuluotainta, mutta ne kuulevat ja näkevät hyvin.

Lentävät ketut päiväunilla Parramattan puistossa.

Kymmenen kilometrin päässä meiltä, Parramattan keskustan liepeillä on puistossa näiden lepakoiden kesäleiri. Siellä ne synnyttävät poikasensa. Talveksi yhdyskunta muuttaa talvileiriin, jossa naaraat ovat erillään uroksista.

Harmaapäinen lentävä kettu on rauhoitettu. Näitä australian luonnon alkuperäisasukkeja arvioidaan olevan noin 300 000 yksilöä. Pteropus-lajeihin kuuluu noin 60 eri lepakkolajia.

Kausi vaihtuu

Bulldogsien (vas.) ja WSW:n lippikset ja Swansien juhlaviiri.

Viime viikonloppuna oli rugby- ja aussifutiksen päätöskierros. AFL-sarjan, eli Australian Football Leaguen finaalissa lauantaina 29.9. pelasivat Hawthorn Hawks ja Sydney Swans. Sydneyn Joutsenet voittivat 91-81.

Seuraavana päivänä ratkaistiin NRL:n (National Rugby League) mestaruus. Melbournen Storm oli vahvempi kuin Sydneyn Bulldogs tuloksella 14-4.

Pelissä on eroa

Sinivalkoista! Martti, Riitta, Glenn ja
Tuomo rugbyottelussa!

Aussifutis ja rugby poikkeavat toisistaan aikalailla. Rugby on paljon rajumpi laji, siinä miestä taklataan surutta eikä suojuksia ole. Ideana on pelata miestä, ei palloa - jos sitä soikiota palloksi haluaa kutsua. Pisteitä tulee siitä, kun pallo viedään vastapelaajan maaliviivan yli ja se koskettaa maata. Aussifutis ei ole ollenkaan niin fyysistä ja siinä maalit tehdään potkaisemalla pallo kahden korkean tolpan väliin.

Kulkueen jäljiltä oli hyvä pulikoida
paperisilpussa!
  

Kävin katsomassa kolme rugbyottelua ja AFL:n finaalin seurasin telkkarista. Täytyy sanoa, että AFL rupesi myös kiinnostamaan, joten ensi kaudella myös sitä sitten paikan päälle katsomaan.

Perjantaina Swansien pelaajat ja kannattajat marssivat cityssä juhlien mestaruutta.

Swansien juhlaa kaupungintalon edustalla.

Oikeata jalkapalloa 

Tänä viikonloppuna alkaa sitten eurooppalaisittain perinteinen jalkapallokausi. Ostin uuden seuran, Western Sydney Wanderersien (WSW) kausikortin. Seura peri talousvaikeuksien takia sarjasta suljetun joukkueen paikan ja sen omistaa Australian jalkapalloliitto.

Tämä oli maukkainta WSW:n harjoitus-
ottelussa Sydney Unitedia vastaan
elokuun lopulla. WSW hävisi 2-1!

Kansainvälistä huomiota täkäläinen jalkapallo on saanut erityisesti kahden huippuvärväyksen takia. Sydney FC hankki riveihinsä Alessandro del Pierron, Mr. Juventuksen. Newcastle puolestaan Englannissa hienon uran pelanneen Emile Heskeyn. WSW:n huhuttiin hankkivan Michael Ballackin, mutta haaviin jäi lopulta japanilainen Shinji Ono, jonka meriitit tunnetaan täällä idässä. Onon kausi päättyi juuri Japanissa ja hän on todennäköisesti siksi parhaassa pelikunnossa näistä nimimiehistä.

Pohdiskelua on herättänyt miljoonamiesten asema. Del Pierro ja Heskey kuittaavat kaudesta miljoonatilin  kun rivipelaajan palkka on paikallislehden mukaan noin 40 000 dollaria (noin 32 000 euroa) kaudessa. Rugbyliigassa palkkiot ovat aika lailla korkeammat.

Lauantaina 6.10. WSW kohtaa Sentral Coast Marinersin. Aikomus on olla Parramattan stadionilla kannustamassa punamustia voittoon!

Myrkkykäärmettä tapaamassa

Kesällä Suomessa ja Ruotsissa kaikki kyselivät, olemmeko nähneet käärmeitä. No, nyt olemme. Kävimme lähimetsikössä luontoretkellä ja tarkoitus oli bongata lintuja. Tuskin olimme päässeet alkua pidemmälle, kun näimme asfaltilla aurinkoa ottavan käärmeen. Metsikön keskellä kulkee muutaman kilometrin pituinen pyöräilyrata.

Tarkemmassa tutkinnassa käärme oli Red-bellied Black Snake (Pseudechis porphyriacus). Kunnioitusta herättävän kokoinen matelija, pituutta reilusti toista metriä ja paksuimmasta kohtaa ehkä minun ranteeni paksuinen.

Red-bellied Black Snake on tavallinen käärme Itä-Australian rannikolla ja erityisesti Sydneyn alueella sitä kuulemma on paljon. Se syö pikkujyrsijöitä ja sammakoita, joskus myös lintuja.

Se on myrkyllinen käärme, mutta ei ilmeisesti kaikkien aggressiivisin käärmelaji, mitä täällä tavataan.  Australiassa on käytössä eläinten vaarallisuutta ilmaiseva asteikko ja Red-belliedin vaarallisuus on sen mukaan 7/10.

Tapaamamme käärme oli ilmeisesti tullut asfaltille lämmittelemään kylmän yön jälkeen. Meidät nähtyään se jähmettyi ensin paikalleen ja kun me peräännyimme, se luikerteli hyvin vauhdikkaasti metsän suojaan.  Martti ehti kuitenkin ottaa nämä kuvat käärmeestä ennen sen pakoa.

Pakko myöntää, että tänään aamulenkillä kuuntelin huomattavasti tarkemmin  ruohikon ja metsikön rapinaa ja suhahduksia.

Rentoa menoa lääkärissä

Meidän Medical centere

Poskeeni tuli kesällä patti, jota kävin tiistaina näyttämässä lääkärille ostoskeskuksemme Medical centerissä. Tämä oli ensimmäinen kosketukseni australialaiseen terveydenhoitoon ja ainakin tähän asti myönteinen kokemus. Medical centerissä ei lääkärille voi varata aikaa vaan tiskillä ilmoittaudutaan, odotetaan television pauhatessa kovaäänisesti ja sitten mennään sisälle, kun lääkäri huutaa nimen.

Sain lähetteen ultraääneen, jossa kävin pari perjantaina. Jos en olisi lähetteestä tarkistanut, en olisi heti uskonut, että kuvassa näkyvässä putiikissa harjoitetaan vakavaa lääketieteellistä toimintaa.
Lauantaina sitten kävin kuulemassa tuloksen ja lääkäri totesi, että patti on vaaraton. Tämä kaikki siis saman viikon aikana. Seuraava vaihe on, että tapaan vajaan kuukauden kuluttua spesialistin, joka päättää jatkanko elämää patillisena vai patittomana.

Tähän mennessä en ole lääkärikäynneillä rahapussista kaivanut muuta kuin medicare kortin eli olen käyttänyt julkisin varoin rahoitettuja palveluita. Ja kaikki kävi nopeasti ja helposti.

Pelastusarmeijan kirpputorin ja pesulan välistä löytyi erilaisia diagnooseja tekevä yritys

Herra ja rouva lääkäri sekä käly

Meidän lähimmän Medical centerissä on kaksi lääkäriä, intialainen Sellathurain pariskunta, ja lauantaisin ja maanantaisin heitä avustaa mieslääkärin sisko.  Vähän on erilainen meininki täällä, ei lainkaan niin muodollista ja virallisen oloista kuin Ruotsissa. Lääkäreillä ei ole valkoisia takkeja, koko paikka on hieman nukkavieru, kiiltävää terästä ei juuri näy. Vaivojen kartoittamisen ohjessa lääkäri vastaisi muutaman kerran puhelimeen ja suunnitteli viikonloppua ja hoiteli myös yksityisasioita.

Parasta on, että samalla käynnillä saa valittaa kaikki vaivansa kerralla eikä niitä tarvitse annostella yksi per kerta niin kuin Ruotsissa on tapana. Mielenkiintoista on myös se, että lääkärissä voi käydä myös lauantaisin, tosin silloin vastaanotto on auki vain kello 14.00.

Kalliit lääkkeet

Kun olin ensimmäisellä käynnillä lääkärissä, olin mieslääkärin puheilla. Martti oli mukana vastaanotolla henkisenä tukena, ja kun uusin pari reseptejä lääkäri totesi Martille, että taas tulee kallis lääke. Puoliksi leikillään ja puoliksi tosissaan päivitteli, kun tulee vaimo niin kalliiksi.

Tomaattikilo yli 9 euroa

Tomaatti on tällä hetkellä joidenkin aussimarkettien kallein vihannes! Kilohinta on ollut jopa 12 dollaria, eli 9,6 euroa. Meidän paikallisessa Woolworthissa tomaattikilo on ollut yli seitsemän dollaria (noin 5,6 euroa). Vuosi sitten tomaattien kilohinta oli 4 dollarin paikkeilla. Nykyiset ennätyshinnat johtuvat kylmästä ja kosteasta talvesta.

Salaatissa ei kovin paljon tomaattia ole siis näkynyt.

Tomaattien hinnat laskevat kunhan kevät etenee ja varsinainen tomaattikausi pääsee käyntiin. Tämä muistuttaa siitä, että vaikka Australiaa pidetään lämpimänä ja aurinkoisena maana, niin talvet ovat kylmiä ja useimpien kasvien satoa saa vain osan vuodesta. Aika ajoin hedelmien ja vihannesten hinnat ovat eurooppalaisittain tosi korkeita.

Täällä suositellaan hyödyntämään kunkin vuodenajan kausituotteita.

Väkivaltaiset mielenosoitukset levisivät Sydneyyn

Lauantaina 15.9. uutiset kertoivat Sydneyn keskustan mielenosoituksesta, jossa ääri-islamilaiset ottivat yhteen poliisin kanssa. Syynä mielenosoitukseen oli sama video, joka on aiheuttanut levottomuuksia Libyassa, Egyptissä ja muualla islamilaisessa maailmassa. Mielenosoittajia oli jokunen sata.

Pari poliisia loukkaantui ja joutui käymään sairaalassa, mielenosoittajista pidätettiin muutamia ja poliisi hajotti Yhdysvaltain lähetystön edustalle kokoontuneen vihaisen joukon käyttämällä mm. pippurikaasua.

Poliitikot kiirehtivät tuomitsemaan mielenosoituksen ja totesivat, että Australiassa ei toimita näin. Myös maltilliset islamilaisyhteisön johtajat tuomitsivat väkivallan ja sanoivat sen olevan vastoin islamin oppia. Seuraavina päivinä myös kolumnistit pohtivat tapahtunutta ja joku totesikin, että tällainen toiminta ruokkii ainoastaan rasismia ja tuhoaa sitä yhteistyötä ja sopua, mitä eri uskontokuntien ja etnisten ryhmien välillä on saatu täällä aikaan.

Poliisi on luvannut saattaa lisää mielenosoituksen taustahenkilöitä vastuuseen tapahtuneesta ja vakuuttaa, että vastaisuuden varalta he ovat valmiudessa.

Sydney Morning Heraldin yleisöosastolla joku kirjoitti, että kristityillä ja muslimeilla on ainakin yksi yhteinen piirre. Kummatkin raivostuvat elokuvista, jota he eivät ole nähneet!

Savua ilmassa

Maanantai iltana nukkumaan mennessä tuntui lievä savun haju. Piipahdin ulkoportailla ja sieltähän se tuli. Tyyni ilta ja selvästi aisti savun. Onneksi ei siis tullut sisältä.

Kevät on täällä alkanut ja säätieteilijöiden mukaan luvassa on ehkä ennätyslämmin ja -kuiva kevät vuosikymmeniin. Kaksi talvea ovat olleet kosteita, monet muistavat mm. Brisbanen suurtulvat toissavuonna.

La Nina ilmiö on muuttumassa jälleen El Ninjoksi ja tuo kuivat ja lämpimät itäiseen Australiaan. Edessä ovat myös pensaspalot. Sen vuoksi New South Walesin alueella kulotetaan tällä hetkellä useita kymmeniä alueita ja koetetaan siten luoda suoja-alueita. Kahden vuoden kosteus on tehnyt aluskasvillisuudesta oivallista tulen ruokaa.

Helensburghin kulotussavua auton ikkunan läpi kuvattuna!

Kulotukset jatkuvat usean viikon ajan. Tiistaina ajelin etelästä Wollongongin suunnasta kohti Sydneyä ja moottoritien kyltit kertoivat savuhaitoista ja kulotuksesta matkan varrella olevassa Helensburghissa. Kulotuspaikalta pössähteli savupilviä ja auton ilmastointi piti laittaa sisäkierrolle.

Toivottavasti kulotukset varjelevat tuhoisilta paloilta.

Tupu, Hupu ja Lupu

Perjantai päivään kuului saarnan kirjoittamista, muuten oli aika rauhallista. Kauppareissulla poikkesin lähellä olevassa Flower Power -liikkeessä. Se on iso puutarha-alan ketju, täkäläinen Plantagen. Sieltä ostin kolme Phalaenopsis hybridiä, orkideoita siis. Tervetuloa niitä katsomaan.

Olkoon ne nyt sitten vaikkapa oikealta lukien Tupu, Hupu ja Lupu.

Laiskuutta on kun Oblomov jää kesken

Mökkirantaa Uurapohjalla Konnevedellä.

Olin kesälomalla (tai täällähän se on talviloma, koska on talvi) Ruotsissa ja Suomessa. Oli mukavaa tavata sukua ja ihania ystäviä. Äitini vietti 80-vuotispäivät, serkustapaamisessa näin sukua ja tapaamiset ihmisten kanssa olivat mukavia. Säät suosivat. Mieleenpainuvinta olivat Pohjolan valoisat kesäyöt. Täällä Sydneyssä aurinko painuu mailleen kuuden jälkeen ja puoli tuntia myöhemmin on ihan pimeää, joten viipyilevä hämy myöhään illalla teki sielulle hyvää.

Ajattelin kesäloman kunniaksi lukea Ivan Gontsarovin Oblomovin, saamattomuuden ja laiskuuden suuren ylistyksen. Luin sen aikanaan kun valmistauduin haastattelemaan Apuun Oiva Lohtanderia, joka näytteli Oblomovin roolin Espoon kaunpunginteatterissa. Kerrassaan mainioita molemmat, siis sekä kirja että Oiva.

Liekö ollut laiskuutta vai saamattomuutta, mutta en saanut kirjaa luetuksi! Ehkä neljäsosan :(

Ja sama saamattomuus on vaivannut vielä tänne tultuakin. Sehän näkyy muun muassa siinä, että tämä on ensimmäinen blogikirjoitus ties kuinka pitkään aikaan.

No täällä koittaa kevät, ja ehkä energia palautuu. Ja Riittakin on pian tulossa, eli eiköhän tämä tästä taas iloksi muutu!

Se on Wanderers

Eilen paljastettiin uuden länsisydneyläisen jalkapallojoukkueen nimi: Western Sydney Wanderers.

Ensimmäinen joukkue nimeltä Wanderers pelasi jo 1880 Parramattassa, joka tullee olemaan uuden joukkueen kotipaikka. Parramattan stadionille, jossa ainakin osa otteluista pelataan, on meiltä matkaa 12 km,  autolla 20-30 minuuttia. Eli siitä tulee minun joukkueeni. FC Sydneyn kotikentälle matka kestää vähintään tunti, jos julkisilla menee niin puolitoista.

Uudella joukkueella on jo kolme valmista pelaajasopimusta, lisää tulossa tällä viikolla. Avausottelu on lauantaina 6.10. Central Coast Marinersia vastaan.


Kotisivua joukkueella ei vielä ole, mutta tästä linkistä pääsee kurkkaamaan punamustia peliasuja.

Jalkapalloa australialaisittain

Nyt en kirjoita aussifutiksesta eli rugbysta, vaan eurooppalaisittain tavallisesta jalkapallosta, eli siitä joka jenkeissä tunnetaan nimellä soccer. Se on täynnä ihmeellisyyksiä täällä eteläisellä pallonpuoliskolla.

Aussien mestaruussarja on nimeltään A-League, joka koostuu 10 joukkueesta. Kausi päättyi huhtikuussa ja Brisbane voitti liigan. HJK:n väreissä nyt pelaava Juho Mäkelä pelasi ensimmäisenä suomalaisena puolitoista kautta Australiassa FC Sydneyssä. Päättyneellä kaudella hän sai kovin vähän peliaikaa ja sopimuksen päättymisen myötä palasi Suomeen.

Kauden loppupuolella maan jalkapalloliitto eväsi lisenssin Gold Coastin joukkueelta perustellen päätöstä sillä, että joukkueella ei ollut sen enempää katsojien kuin yritystenkään tukea. Mielenkiintoiseksi tilanteen teki se, että joukkueen omistaa Australian rikkaimpiin kuuluva kaivosmoguli, varsin värikäs Clive Palmer. Sama mies, joka aikoo rakennuttaa Kiinassa Titanicin kopion. Palmer suivaantui ja päätti perustaa kokonaan oman liigan. Muita joukkueita hän ei hankkeensa taakse saanut – julkisuutta jälleen kerran kylläkin.

Jalkapalloliitto päätti sitten, että Länsi-Sydney ansaitsee oman joukkueen ja niinpä vajaan viiden kuukauden kuluttua, lokakuun toisella viikolla alkavalle kaudelle on lisenssi länsisydneyläiselle joukkueelle. Sillä ei tosin ole vielä nimeä, ei pelipaikkaa, ei hallintoa, eikä pelaajia! Mutta jalkapalloliiton miljoonat on luvassa. 

Valmentajasopimus sentään on jo tehty. Australian maajoukkueessakin pelannut Tony Popovic on uuden joukkueen luotsi. Viimeksi hän on toiminut Crystal Palacen valmennustiimissä.

Onnistuisikohan tällainen Suomessa?

Pelaajaehdokkaana on esille noussut mielenkiintoinen nimi: italialaispuolustaja Fabio Grosso, 34. Mies ampui MM-kisojen finaalissa 2006 viimeisen rankkarin ja Italiasta tuli maailmanmestari. Aussit kuitenkin muistavat hänet katkeruudella siitä, että samoissa kisoissa Australiaa vastaan hän filmasi Italialle rankkarin ottelun viime hetkillä ja katkaisi Socceroosien tien.

Jalkapallofaneilla on pitkä muisti ja ehkäpä Grosso kerää ensi kaudella paljon buuauksia – jos hän nyt ylipäätään tänne tulee. Toivottavasti sentään Länsi-Sydneyssä pelaa joukkue, jottei A-League supistu yhdeksään. 

Kangaroo Valley ja Fitzroy Falls

Sydneystä voi hyvin tehdä päiväretken Kangaroo Valley –nimiseen kauniiseen paikkaan. Matkaa meiltä Bass Hillista kertyy sinne noin 130 kilometriä ja Sydneyn keskustasta parikymmentä kilometriä enemmän.

Jo matka Kengurulaaksoon on elämys. Ensin reitti nousee pikkuhiljaa lähes kilometrin korkeuteen ja sitten ollaan vuorenrinteen reunalla, josta ajo alas on hidasta ja mutkikasta. Mutta maisemat – sikäli kun niitä ennättää katsella – ovat huikeat. Alhaalla vihreä laakso siellä täällä olevine maatiloineen.
 

Fitzroy Falls on yli 80 metrin putous.

Parikymmentä kilometriä ennen Kangaroo Valleyta kannattaa pysähtyä ja poiketa katsomaan Fitzroy Fallsia. Alueen infokeskus on hyvin merkattu, paikalta löytyy parkkipaikkoja ja itse putousta pääsee katselemaan vaikka kiiltonahkakengissä. Parempia kenkiä varten on tarjolla pidempiä kävelyreittejä.

Itse putous on yli 80 metriä korkea ja alhaalla alkaa sitten Kangaroo River. Fitzroy Falls on saanut nimensä brittiläisen upseerin ja poliitikon Sir Charles Augustus FitzRoyn mukaan. FitzRoy oli New South Walesin 10. kuvernööri. Virassa hän toimi 1837-1841.

Fitroy Fallsin maisemaa ja putousta pääset ihailemaan tästä 37 sekunnin videosta.

Hamden Bridge.

Kangaroo Valleyn asukasluku on vähän yli 300. Se on hiljainen ja idyllinen kylä, johon tullaan pohjoisesta histroriallisen, 1898 valmistuneen Hamden Bridgen yli. Silta on brittityyliin rakennettu ja yksi harvoja tämän tyylisuunnan edustajia Australiassa.

Kaupungin pääkadun varrelta löytyy kaikki tarvittava: pub ja motelli, pari kahvilaa, muutama pikkukauppa, galleria ja posti.

Friendly Inn Hotel tarjoaa sekä
ruokaa että majoitusta.

Friendly Inn Hotel tarjoaa pubiruokaa alkaen perinteisestä fish and chips –annoksista. Broileri oli maukasta, joskin ranskalaisten vaihtaminen vihanneksiin ja salaattiin ei oikein luonnistunut.

Jälkiruokapaikaksi suosittelen kadun toisella puolella olevaa Mick ja Paula Woodneyn isännöimää kahvilaa nimeltä Fudge House & Ice Creamery. He tekevät itse jäätelöt, joita on tarjolla parisenkymmentä erilaista sekä fudgen. Fudge on koostumukseltaan toffeentapaista, mutta en ole löytänyt sille yksiselitteistä suomenkielistä sanaa. Se on laajempi käsite kuin toffee.

Fudge House & Ice Creamery sijaitsee rakennuksessa, joka
oli alunperin pankki. Rahalle siellä saa yhä hyvin vastiketta. 

Niin tai näin, sekä jäätelö että fudge maistuvat erinomaisilta kahvin kyytipoikana.

Nautinnon kruunaa hiljaisen kylätien katselu. Turistisesongin ulkopuolella kylän raitilla ei ole ruuhkaa. 1800-luvulta olevat talot muistuttavat ajasta, jolloin kenguruiden laaksoon tultiin hevospelillä. Aika soljuu täällä verkkaan.

Kangaroo Valleystä voi ajaa pois rannikon kautta. Tie sinne vie niin ikään jylhien vuoristomaisemien halki. Vuorten toisella puolella silmiä hivelee Tyyni valtameri.

Itäiselle New South Walesille ovat leimaa antavaa juuri meri ja vuoret. Ja myös vuorten kätköissä uinuu helmiä.