Riipileirillä Googassa

Nuoria, lapsia, aikuisia, ruokaa, rapaa, yksi pyton, sammakoita, opossumeja, kiipeilyä, enkelihyppyjä ja paljo muuta mahtui viikon rippileiriin.

Australiassa ei suomenkielilisiä tai edes kaksi kielisiä rippileirejä järjestetä ihan joka vuosi. Voi siis sanoa, että sellaisen järjestäminen on oikeastaan tapaus sinänsä.
Leirin järjesti Brisbanen suomalainen seurakunta, mukana oli Sydneystä kolme leiriläistä, pastori eli Martti ja minä.  Koska Australiassa juuri mikään ei ole niin kuin Suomessa tai Ruotsissa, leirille osallistui 12 rippileiriläisen ja kahden isosen lisäksi kahdeksan lasta, joten siinä sivussa oli myös lastenleiri. Meillä oli ilo olla mukana tällä Queenslandissa järjestetyllä leirillä.

Jos ihan totta puhutaan, se ilo oli aluksi hieman haeskelun takana. Kun maanantaina, vajaan tuhannen kilometrin ajomatkan jälkeen pääsimme leiripaikalle, satoi vettä, oli kylmä ja joka paikassa oli punaista kuraa. Samalla meille selvisi, että olisi pitänyt olla makuupussi ja oma tyyny mukana. Ei ollut mukana, ei. Lakanat kyllä olivat matkassa.  No, onneksi leiripaikasta järjestyi makuupussit, viltit ja tyyny.

Googa niminen leiripaikka oli suurimman osan ajasta kännykän ulottumattomissa, puskassa toisin sanoen. Lähin kylänen on nimeltään Blackbutt, joka oikeastaan on risteys, jonka keskellä seisoo ensimmäisen maailman sodan aussisotilas. Siis olimme suomalaisittain sanottuna korvessa.

                                         Kun aurinko tuli esiin, muuttui leiripaikkakin viihtyisämmäksi

Googa on alun perin rakennettu metsureiden tarpeita varten, mutta nyt se on Queenslandin luterilaisten koulujen leiripaikka. ”Huoneet” ovat kopperoita, joissa on kerrossängyt, joissa muovipäällysteiset patjat. Valot tulivat, mutta ei muuta sähköä. Ei peiliä, ei kaappeja, ei paikkaa henkarille, oli vain tylyntuntuiset lokerikot. Ikkunan sai auki ja kiinni, hyttysverkko oli, siitä kiitos. Ensivaikutelma oli ankeahko ja kostea, mutta kaikki nauttivat ja riemuitsivat sitäkin enemmän siitä, että suihkuista tuli lämmintä vettä. Suihkut olivat samassa rakennuksessa kuin hyysikkiämalliset vessat.

Leirinelämä ja kaikkien leiriläisten ilmeet muuttuivat huomattavasti iloisemmiksi, kun keskiviikkona paistoi aurinko. Maanantaina ja tiistaina pastorit Tommi ja Martti pitivät pitkiä opetustuokioita sisätiloissa, Anna-Kaisa ja Markus raamattutunteja ja isoset Anni ja Iina, järjestivät muuta ohjelmaa. Keskiviikkoa isot leiriläiset ja herrat lähtivät testaamaan rohkeuttaan.

                                          Tommi opettaa, rippileiriläisetkuuntelevat tarkkana. Tämä
                                          sama tila oli niin opetustila kuin ruokasalikin.

Alla olevassa kuvassa ei ole hirttoköyttä tai vastaavaa, vaikka niin saattaisi luulla. Yhdeksän metriä korkean pylvään päästä hypättiin kohti punaista palloa.

Turvavaljaat ja ohjaajat pitivät huolen sitä, ettei kukaan pudonnut suoraan maahan vai sai pehmeän alastulon. Mitä pienet edellä, sitä isot perässä ja niinpä pastoritkin pääsivät testaamaan kykyään enkelihypyssä.

Seuraavana päivänä isot leiriläiset kiipesivät isoissa kuusissa. Pastorit suunnittelivat ja meditoivat sillä aikaa vaaka-asennossa.

                                          Apukeittiössä tössäämässä.

Kun on leiri ja leiriläisiä, pitää olla myös ruokaa. Kati oli laatinut ruokalistan ja yhdessä teimme aamiaisen, välipalan, luonaan, välipalan, illallisen ja iltapalan. Avasimme keittiön oven aamulla 6.30 ja illalla se sulkeutui joskus 21 ja jotain.

Perjantaina Kati lähti kotiin toipumaan ja Leena tuli hänen tilalleen. Kaikki saivat ruokaa, leiriläisten tiskivuorotkin alkoivat sujua jo loppuviikosta hyvin, mutta näin jälkikäteen voi todeta, että oli se aika urakka.  Olihan se hauskaa nähdä, kun innokkaimmat tulivat jopa juosten hakemaan ruokaa. Harmi vain, että keittiössä menetimme iltaohjelmien parhaat palat, opetustiloista kuului välillä aika kovaäänistä naurua.

Torstai-iltana paistettiin nuotiolla tikkupullaa. tai ainakin yritettiin. Markus teki taikinan, joka ei ihan onnistunut. Hyvää se oli, mutta liian vetelää. suurin osa söi pullansa raakana. Yksi leiriläisistä myönsi, että vatsa tuli raa´asta pullataikinasta kipeäksi, mutta oli se sen arvoista.

Sunnuntaiaamuna syötiin aamupala ja siivottiin. Tutuksi tullut Googa näytti auringonpaisteessa jo ihan mukavalta paikalta. Konfirmaatiojumalanpalvelus oli kahden tunnin ajomatkan päässä Brisbanessa. Voin sanoa, että oli todella ilo syödä seurakunnan naisten laittamaa lounasta, siinä oli herkkuja laidasta laitaan. Sai syödä rauhassa eikä tarvinnut miettiä puuttuuko pöydästä jotain. Porkkanalaatikko oli erityisen hyvää.

Nazarethin kirkossa pidetty konfirmaatiojumalanpalvelus sujui hienosti. Nuoret lauloivat varsin kuuluvasti, iloisin ilmein. Siellä ei sattunut suuria kömmellyksiä sen paremmin heille kuin meille muillekaan. Tommi toimi liturgina ja Martti saarnasi. Saarna sai hyvät arvioinnit - pari kriittiseksi kuulijaksi tunnettua nuorta miestä totesi siitä, että Martti kertoi saarnassaan hyvin leiristä ja puhui rennosti.

Lopuksi pääsimme koko leiriväki yhteiseen kuvaan – ja aurinkokin paistoi. Tästä kuvastaa kuuluu kiitos Otsolle tai isälleen ehkä noin tarkemmin ajatellen.