Kirkkotiellä

Australian elämässämme oli viime viikolla sellainen hieno hetki, että Matilla oli vapaapäivä sunnuntaina. Mutta mihinkäs me muualle menimme kuin kirkkoon, itse asiassa kahteen eri kirkkoon ja ensimmäistä kertaa ortodoksiseen kirkkoon.

Erinäisten seikkailujen jälkeen osuimme St Nicholaksen kirkkoon, jossa isä Mitko Machevski toimitti liturgian. St Nicholasin ortodoksinen seurakunta kuuluu Australian ja Uuden Seelannin antiokialaiseen ortodoksisen arkkihiippakuntaan. (En ole ihan varma miten tuo nimi pitäisi suomeksi olla.)  Se taas puolestaan kuuluu Antiokian ja koko Idän syyrialaisen patriarkan alaisuuteen.
Palvelukset toimitetaan kirkkosaaviksi, englanniksi ja makedoniaksi.

Isä Mitkon lisäksi kirkossa palveli ponomari ja jos oikein ymmärsin myös diakoni. Pienehkö kirkkokuoro lauloi hyvin moniäänisesti ja paikalla oli pieni joukko seurakuntalaisia, jotka i Mitkä tunsi kaikki nimeltä. Slaavilaistyyppiset nimet kuulimmekin muutamaan otteeseen.

Ennen ehtoollista oli ehtoolliselle tulijoille yhteinen katumuksen sakramentti, mutta synninpäästön i Mikto luki kaikille erikseen ja sellaisella vauhdilla, että kankeajalkaisempi ei ehtinyt kunnolla polvistua, kun jo piti nousta. Hän mainitsi kunkin nimen selvästi ja kuuluvasti. Sama tapahtui sitten ehtoollisen yhteydessä ja liturgian päätteeksi, kun väki kävi suutelemassa käsiristiä.

Se osa liturgiaa, johon ehdimme mukaan, eteni melko lailla samassa järjestyksessä kuin Suomen ortodoksisissa kirkoissa. Kuoron lauluista en osaa sanoa mitään, en ainakaan tunnistanut tuttuja melodioita, mutta saattoi myös olla, että he tulkitsivat niitä hieman omalla tavallaan. Kirkkorakennus oli mukavan pieni ja siisti. 

Vaihdoimme iloisen ja nopean i Mikton kanssa pari sanaa palveluksen päätyttyä. Jos oikein ymmärsin, suurin osa seurakuntalaisista on venäläisiä ja on ikään kuin historiallinen jäänne, että seurakunta on Antiokian patriarkaatin alainen. Mielenkiintoisella aksentilla nopeasti englantia puhuva i Mitkä totesi, jotain kirkon suhteesta Moskovan patriarkaattiinkin. Ymmärsin niin, että St Nicholasin seurakunta olisi myös patriarkka Kirilin suojeluksessa, ainakin epävirallisesti, mutta saattaa olla, että hän tarkoitti jotain aivan muuta. Sen kyllä ymmärin, että olimme tervetulleita kirkkoon. 

Sydneyn seutuvilla on myös isoja ja mahtavia ortodoksisia kirkkoja. Alla kuva yhdestä, otin kuvan junan ikkunasta, jota vielä sade hämärsi. Tästä kirkosta en tiedä muuta kuin, että se on suuri ja näyttää hyvin venäläiseltä.