Vihdoinkin ajokortti

Tänään koitti se suuri päivä, jolloin sain ajokortin. Ajokortti on täällä tärkein henkilökortti, se on kuvallinen ja siinä on osoite. Ilman ajokorttia jokaisen viranomaisen luona joutuu todistamaan henkilöllisyytensä ja osoitteensa esimerkiksi passin ja puhelinlaskun avulla.

Ensimmäisen kerran kävimme RTA:n (Roads and Maritime Services) toimistossa kohta tänne saavuttuamme marraskuun puolivälin tietämissä. Sillä kertaa saimme tietää, että Kansainvälinen ajokortti, jonka varta vasten Suomessa hankimme, ei täällä kelpaa suomalaisen ajokortin käännökseksi, vaan ajokortista tarvitaan virallinen käännös (á 75 dollaria eli noin 61 euroa). (Esimerkiksi Canberrassa kansainvälinen ajokortti kelpaa käännökseksi.)

Kävin tilaamassa käännöksen valtion käännöstoimistosta. Kolmen viikon jälkeen se tuli ja sen kanssa sitten uudelleen toimistoon. Tällä kertaa kortin saanti tössäsi siihen, että ajokortistani puuttui myöntämispäivä ja ajokortin numero. Ensimmäinen ajokorttini - sellainen pahvinen - hävisi kun lompakkoni varastettiin syksyllä 1993. Sain tilalle muovisen kortin, josta todellakin puuttuu myöntämispäivä ja kortin numero. RTA:n virkailija kehotti hankkimaan Suomesta lähetystön kautta sellaisen todistuksen, jossa myöntämispäivä ja ajokortin numero on. Tarkistin konsulaatin palveluhinnaston, ja sen mukaan Suomesta hankittavat asiakirjat maksavat 100 euroa kappale.

Autorekisterikeskuksesta, eli Trafi:sta (Finnish Transport Safety Agency), kyseisen todistuksen sai 16 eurolla ja sen pystyi tilaamaan netin kautta. Kovin odotettuna se tuli postilaatikkoon eilispäivänä.

Tänään sitten taas RTA:n toimistoon. Siellä homma hoitui parissakymmenessä minuutissa. Virkailijaneitokainen otti valokopiot passista, ajokortista, virallisesta käännöksestä, Trafin vahvistuksesta, ja toinen virkailija tarkisti, että minulla on pysyvä oleskelulupa. Näkötesti hoitui tiskillä, virkailija käski kertoa taakseen muutaman metrin etäisyydelle peiliin (!) tulleen kirjainrivistön alimman rivin. Kun kaikki paperit oli täytetty ja olin maksanut 157 dollaria viiden vuoden kortista, minun piti istua tiskin vierellä olevalle tuolille kameran eteen: silmälasit pois eikä kuvassa saanut hymyillä.

Neljä minuuttia myöhemmin tiskin toiselta puolelta huudettiin nimeäni ja käteeni työnnettiin New South Walesin ajokortti. Happy man :)

Riitta saa ensi viikolla virallisen käännöksen, joten ehkä viikon kuluttua hänelläkin on täkäläinen ajokortti.