Shoppailun iloja ja Singer

Oranssi teekauppa toi iloa elämäämme. Pitkään etsimme paikkaa, josta saisi kunnon teetä ja nyt sen löysimme. Luulin australialaisia teeihmisiksi, mutta onkin osoittautunut, että ovat enemmän kahviväkeä. 

Minut yllätti myös tieto siitä, että Australiassa kasvatetaan ja tuotetaan teetä. Olen maistanut sitä pussiversiona eikä se siinä sarjassa erotu paremmuuttaan tai huonommuuttaan.

Nyt kuitenkin meillä on suurimmat teehuolet ohi, kun löysimme T2 kauppaan. Tee on elämää, kuuluu kaupan mainos. Kaupat on sisustettu oranssilla ja mustalla, kuppeja, kannuja ja kippoja löytyy lähes kaikissa sateenkaaren väreissä. Palvelukin oli ihan asiallista. Tosin teetä voi ostaa vain valmiiksi paketoituna.

Päädyimme punaiseen teekannuun, jonka koko on sen mukaan, että siinä voi hauduttaa kahdelle ihmiselle sopivan määrän oolong-teetä.  Periaatteessa olen sitä mieltä, että ainoa oikea lusikka teenmittaamiseen on tehty bambusta, mutta nyt täytyi antaa periksi ja ostaa oranssi teemitta, joka on muovinen.



T2 kaupasta mukaamme lähti paketillinen Darjeeling T2 teetä, kiinalaista vihreää Young Hyson -teetä ja kaksi pakettia oolongeja, yksinkertaista tummaa Oolongia ja hieman hienostuneempaa vihreätä Oolong Formosaa.  Pitkästä aikaa ensimmäinen kupillinen oolongia, se maistui todella hyvältä. Olen tullut siihen vakaaseen tulokseen, että oolong on ihan parasta aamiaisteetä. 

Kiiltävää metallia ja mustaa muovia

Mutta hyvän teen keittämiseen tarvitaan tietysti muutakin, nimittäin kunnollinen vedenkeitin, jossa voi säätää veden lämpötilan kullekin teelle sopivaksi. Jatkoimme shoppailua ja löysimmekin aivan oivallisen keittimen. Siihen on jo valmiiksi merkitty nappulat valkoiselle, vihreälle, oolongille ja mustalle teelle – niin ja kahville, mikä tarkoittanee pikakahvia.

Tähän mennessä hiljaisin vedenkeitin ikänä ja aika komeakin, vai mitä?

Kun hyvään alkuun oli päästy, niin eihän se tähän jäänyt. Pappilan televisio oli muinaisjäänne TV-historian lihavilta vuosilta. Se toimi miten sattui ja aina oli yhtä suuren ponnistuksen takana, että siitä näkyi kuva, jossa olivat mukana myös väri ja ääni.

Kahdestaan raahasimme sen sitten kierrätykseen, heti kun täällä oli elektroniikka jätteen kierrätyspäivä. Hikinen urakka.

Uusi televisiomme on sievä ja erinomaisesti toimiva LG. Tuntuu se vaan kummalliselta, kun napista painaa ja näkyy kuva ja kaikki muukin toimii heti kerralla. Uuden digiboxin asentaminen tuntuu kuitenkin olevan suurempi haaste – eli projekti jatkuu.

Voi kun olis viulu…

Tiedät varmaan tarina miehestä, joka aina huokaili, että voin kun olisi viulu. Minä olen mielessäni huokaillut, että voi kun olisi ompelukone. Kyllä sitten laittaisin verhoja ja muita somistuksia pappilaan, ties mitä oikein syntyisi, jos vaan olisi ompelukone. Varmaan aurinkokin paistaisi, jos vaan olisi ompelukone.

Joskus toiveet toteutuvat ihan vaan sillä, että sanoo ne ääneen. Minä totesin Henrikin killan kokouksessa Käpälämäessä, että olisipa hyvä, jos olisi ompelukone ja että kai sellaisen jostain saa lainaksi.  Killan emäntänä toiminut Salli, totesi saman tien, että saat minun Singerin – jos se kelpaa.
Ennen kuin ehdin edes vetää henkeä vastaan väittääkseni, oli Salli hakenut koneen ja totesi, että ”tuossa, ota ja vie, äläkä takaisin tuo”.  Niin siinä sitten kävi, että lähdin kotiin Singer matkassani.

Nyt voinkin sitten alkaa huokailla niin kuin se entinen mies, että voi kun osaisi ommella.