Kotirouvan koettelemuksia

Joskus on haettava todella ahkerasti inspiraatiota, jotta kotirouvan askareet tuntuisivat kiinnostavilta. Esimerkiksi ruuanlaitto voi olla varsin puuduttavaa, jos on minunlaiseni ihminen, jolla ei ole jauhopeukaloa eikä muitakaan alan avuja. Minua on aina kiinnostanut enemmän syöminen kuin ruuan valmistaminen – ja sen huomaa.

Joskus innoitus tulee siitä, että käytettävissä on rajallinen määrä raaka-aineita, niin kuin esimerkiksi paaston tai dieetin aikana. Tai sitten rakkaus johonkin ruokaan saa innon leimahtamaan liekkiin. Minulle kävi niin makkaran kanssa. Olen aina ollut valmis tunnustamaan, että pidän makkarasta ja salaa haaveillut makkaran tekemisestä. Nyt sitten tartuin toimeen.

Oikeastaan kaikki sai alkunsa siitä syntymäpäiväjuhlista. Siellä eräs rouva kertoi lukeneensa makkarareseptin, joka sattui sitten olemaan toisella rouvalla ja siitä otettiin heti paikalla kopio minulle.  Ideana tässä makkarassa oli, ettei sitä valmistettu siansuoleen tai tungettu muuhun hankalaan paikkaan. Taikinasta muotoiltiin makkarakokkareita muovikelmun avulla. Helppoa kuin mikä, vaikka muotovalioiden makkaroiden valmistusta täytyy vielä harjoitella. 

Taikinan tein kahta eri ohjetta todella vapaasti soveltaen. Molemmissa reseptissä ehdotettiin makkara maustettavaksi korianterilla. No sehän ei käynyt, korvasin sen persiljalla ja tilkalla konjakkia. Jospa olisi ollut tuoretta lipstikkaa ja salviaa, niin aina parempi. Jauhot jätin tietysti pois, ja sokerin, mutta ranskankermaa kyllä laitoin. Pääraaka-aineena oli moneen kertaan jauhettua luomukanan lihaa.

 Kun taikina oli valmista, se laitettiin kelmulle, jossa se kiepauteltiin makkaroiksi. Keitettiin hiljaisessa vedessä n. 10 min, jonka jälkeen kelmu poistettiin. (Se kutistui hieman keitettäessä, ei muuttunut muuten.) Lopuksi makkarat paistettiin voissa.

Näiden lempeänmakuisten makkaroiden kanssa kunnon Dijon-sinappi maistui täydelliseltä, mutta kurpitsa-kukkakaalimuusi ei ollut paras seuralainen. Pelkkä kukkakaalimuusi olisi ollut parempaa.

Pääsiäisen jälkeen, jos into on tallella, ajattelin kokeilla Iiro Rantalan Mojo-kirjassaan esittelemää makkarareseptiä, johon tulee sika-nautaa ja siansivua – tosin teen senkin ilman korianteria.