Kangastus - unelmaa vai pettymystä?

Kjell Westö: Kangastus 38. 2013. Otava.

Kjell Westö on kirjoittanut useita romaaneja, jotka liittyvät Suomen historiaan. Esimerkiksi Missä kuljimme kerran peilaa vuoden 1918 sodan tapahtumia ja vaikutuksia ihmisten elämään.

Tässä kirjassa eletään vuotta 1938. Kahdenkymmenen vuoden takaiset tapahtumat ovat kuitenkin vahvasti. Sodan kauhut ja muistot eivät päästä otteestaan. 

Kirjan keskushahmot ovat asianajaja Claes Thune ja hänen konttoristiksi palkkaama rouva Matilda Wiik. Thunella on takana diplomaattiura, hajonnut avioliitto ja Keskiviikkokerhonsa, jossa pohditaan Euroopan tulevaisuutta Natsi-Saksan varjojen pidetessä. 

Thunella on omat katkerankirpeät muistonsa, mutta myös unelmansa. Lähimpien ystävien, eli keskiviikkokerholaisten elämä vie kutankin omiin suuntiinsa. Lahjakkuuden, toiveiden ja luottamuksen vierellä kulkee uupuminen, pettymykset ja pettäminen. Jää kysymään, kenellä on oikeus onneen?

Myös rouva Wiikillä on menneisyytensä. Elämän sisältö on työn ohella elokuvien unelmamaailmaa. Unelmaa kuitenkin. 

Kirja herättää miettimään, mistä kaikesta ihminen voi eheytyä ja voiko tai kannattaako elämää rakentaa koston varaan?

Kangastus 38 on hieno kirja. Westö kuljettaa mukanaan 1930-luvun lopun Helsingissä, sen todellisuudessa ja elokuvien ja uuden musiikin myötä myös unelmissa.

Suosittelen.

PS. Liisa Ryömän suomennos on sujuvaa ja värikästä. 

Taidetta rannalle

Sydneyssä Bondi Beachilla pidetään vuosittan Scupture by the Sea -taidenäyttely. Kahden kilometrin kauniin rantareitin varrella on satakunta erilaista taideteosta eri puolilta maailmaa. Tässä tämänvuotista taidesatoa Bondilta!

Minusta koko näyttelyn hienoin teos. Iso lasipallo täynnä vettä. Maailma on siinä ylösalaisin. 

Akvaarioelämää!

Liputettu ranta! Rannoilla toimivat hengenpelastajat liputtavat
uimiselle sopivat alueet keltaisin ja punaisin lipuin. 

Montako koiraa näet? Ja kuka niitä katselee?

Ikkunoita.

Tuntuuko elämä joskus raskaalta?

Bondi Beach kaarelta nähtynä.

Värkkejä ja härveleitä.

Ars longa, vita brevis! (Taide on pitkää, elämä on lyhyt.)

Jumala antoi ensin anteeksi

23. sunnuntai helluntaista. Antakaa toisille anteeksi. Oak Flats 27.10.2013. Ajatuksia päivän evankeliumitekstistä: Matt.  18:23-35.

Jo ihmisellä on velkaa yhtä paljon kuin Australian rikkaimmilla on omaisuutta, niin ei sitä pysty maksamaan takaisin. Ei koskaan! Kertomuksen armahdettu ei halunnut armahtaa toisia.

Isä meidän -rukouksen kohta, jossa pyydetään syntejä tai velkoja anteeksi saa kysymään, onko Jumalan anteeksianto ehdollista. Antaako Hän anteeksi, vain jos me ensin annamme anteeksi. Tämän sunnuntain vertaus kertoo, että asia on toisinpäin. Jos ymmärrämme, millainen velka meille on annettu anteeksi, niin meidän on mahdollista antaa anteeksi niille, jotka ovat meille velkaa.

Anteeksiannon vastakohta on usein viha ja katkeruus. Ne sitovat ihmistä. Anteeksiantaja vapautuu näistä kahleista.

Kas, kas, tuossa on kaskas

Uskaltauduimme Suomenvieraidemme kanssa perjantaina käymään Blue Mountainsilla, jossa yhä edelleen palaa useampi tulipalo. Kävimme Katoombassa, jonne vievä tie Great Western Highway ei ole aivan tulipalojen tuntumassa. Matkalla oli aika tiuhaa savua, mutta päästyämme perille ylös vuorille, savua ei enää ollut. Kolme sisarusta seisoa jököttivät entiseen malliin.

Kolme sisarusta iltapäivän auringossa.

Tämä kaskas on täkäläiseltä nimeltään
Masked devil. Se on noin neljäsenttinen.
Kaskaita on monenvärisiä.  

Valtava, korviin sattuva sirkkojen siritys täytti koko alueen. Kyseessä ovat kaskaat, jotka nyt ovat nousseet riiuulle. Ne viettävät monivuotisen toukka-asteensa maan sisällä, ja kun ovat tulleet sukukypsiksi, ne nousevat maan pinnalle muuttuakseen lentäviksi hyönteisiksi. Hyönteisinä niiden elinaika lasketaan viikoissa.

Urokset saavat aikaan jopa 120 desibelin vahvuisen äänen! Lajeja ja värejä on useita. Paloalueilla uusia kaskaiden ääntä voidaan joutua odottamaan monta monta vuotta.

Alueen polkuja on suljettu palovaaran vuoksi!

Tulipalot ovat romahduttaneet kävijämäärät Katoombassa. Parhaimmillaan siellä käy 11 000 turistia päivässä (vuodessa noin 4 miljoonaa), nyt vain sadoissa laskettava määrä. Saamatta jääneet tulot ovat noin kaksi miljoonaa dollaria päivässä. Huolestuttavinta on matkailuyritysten kannalta se, että nyt myös perutaan aiemmin tehtyjä varauksia.

Lammastilalla

Olin Palvelupisteen väen kanssa retkellä Tobrukin lammastilalla, puolentoista tunnin ajomatkan päässä Sydneyn keskustasta luoteeseen.

Alkupaloina tarjottiin Billy teetä, ja australialaista perinneruokaa, damperia. Damper on vehnäjauhoista ja vedestä tehty yksinkertainen leipä, jota ennen vanhaan on paistettu nuotiossa. Ja Billy tee tehdään niin, että nuotiolla keitettyyn veteen kaadetaan mustaa teetä, ja sitten sitä pyöräytetään vauhdilla muutaman kerran ympäri niin että tee sekoittuu. Älä kokeile kotona!

Tilasta enemmän sen kotisivuilla.

Alkupaloina Billy teetä ja damperia.

Vierailupäivänä oli niin kuumaa, että tulenteko oli koko osavaltiossa
kielletty. Tässä tehdään tavallisesti Tobrukin Billy tee.

Lammaskoiran tehtävänä on pitää lammaslauma kasassa. Kelpie-rotuiset koirat saattavat juosta jopa 60 km juomatta.
Niiden koulutus kestää noin neljä vuotta. Ne leimautuvat vahvasti isäntäänsä ja tottelevat ääntä ja käsimerrkejä.

Mutta kuka ajaakaan ketä?

Australialainen rukki poikkeaa hieman
suomalaisesta. 

Päkä, päkä pässiäni!

Sankarikoirat työn jälkeen. 

Kuulemalla, näkemällä ja kokemalla

Uskonpuhdistuksen muistopäivä. Uskon perustus. Woy Woy 20.10.2013. Ajatuksia päivän evankeliumista Joh 4:46-53.

Usko voi syntyä ja kasvaa monella tapaa. Ihmisillä on erilaisia ”oppimiskanavia”; joku oppii parhaiten kuulemalla, toinen näkemällä ja kolmas tekemällä. Puhutaan auditiivisesta, visuaalisesta ja kineettisestä oppijasta. Myös uskon asioita opitaan samojen kanavien kautta.

Päivän tekstissä isä tulee hakemaan apua sairaan poikansa puolesta. Hänelle Jeesus sanoo: Mene kotiisi. Poikasi elää. Mies uskoi kuulemansa. Matkalla kotiin palvelijat tulivat kertomaan pojan parantuneen ja kun kävi ilmi, mihin aikaan ihme oli tapahtunut, mies ymmärsi, että kyseessä oli sama hetki, jolloin Jeesus kehotti häntä palaamaan. Uudelleen kuuleminen avasi myös miehen ymmärryksen.

Kotona ihme oli nähty. Se sai aikaan uskon. Ja arvatenkin pojan kokema parantuminen oli hänelle vahvin todistus Jeesuksen vallasta. 

Puuttuva häävaate

21. sunnuntai helluntaista. Jeesuksen lähettiläät. St Paul´s 13.10.2013. Ajatuksia päivän evankeliumista Matt 22:1-14

Kertomus kuninkaasta ja hänen poikansa häistä on julma. Martti Luther piti tätä Matteuksen versiota häistä hirvittävänä evankeliumina, jota hän ei halunnut saarnata. Luukkaan versio ei ole yhtä ankara.

Toreilta ja kaduilta kerättyjen häävieraiden joukossa on mies, jolla ei ole häävaatteita. Hänet kuningas heittää sidottuna armotta ulos pimeään, jossa itketään ja kiristellään hampaita.

Mikä on tuo puuttuva häävaate? Alkukirkon mukaan kaste, vähän myöhemmin rakkaudesta nousevat hyvät teot ja reformaation ja pietismin tulkinnan mukaan aito usko. Mitään näistä ei kuitenkaan saada omasta ansiosta. Ne kaikki tulevat armosta, lahjana. 

Pari kuvaa oopperatalolta

Käymme Riitan kanssa silloin tällöin Oopperatalolla kuuntelemassa konserttia tai kokemassa oopperaa. Oopperatalo täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Lauantaina 12.10. olimme Sydney Symphonyn konsetissa. Olimme ostaneet täksi vuodeksi kolmen konsertin sarjaliput. Tässä kuvallista antia.

Tältä näyttää, kun kävelee Circular Quaeyn juna-asemalta
kohti Oopperataloa.

Lämpiön ikkkunoista aukeaa näkymä Harbour Brigdelle.

Lämpiön parvekkeelta saa näköalan ilman ikkunaa. Oli lämmin päivä.

Lämpiön värimaailma oli ihmeellinen. Se muistutti konsertin avauskappaletta, joka oli Henri Dutilleuxin Métaboles.
Itse en oikein syttynyt kyseiseen teokseen. Riitta piti siitä enemmän.

Oopperatalo on yllättävän monipuolinen ja -muotoinen kokonaisuus. 

Pyöreät muodot ovat kuin konsertin toinen teos:
Camille Saint-Saensin 1. sellokonsertto, Op. 33. 

Marmoripinta on harmoninen. Kuvaisiko se sitten ainakin taustaltaan todella
värikästä viimeistä teosta: Hector Berliozin Fantastinen sinfonia, Op. 14.

Oopperatalon alkuperäinen arkkitehti oli tanskalainen, sitä oli rakentamassa
aikanaan moni suomalainen. Ja talon pintamarmori on Ruotsista.  

Konsertti on ohi. Oli hienoa jälleen kerran nauttia kulttuurista. Edessä odottaa Sydneyn city.

Holger sai lähteä!

Jalkapallokausi on pyörähtänyt käyntiin. Puhun nyt siis eurooppalaisesta jalkapallosta eli täkäläisittäin soccerista.

Kauden avausottelu oli Sydney FC - Newcastle. Vanha herra Alessandro del Piero, Sydneyn kapteeni, osoitti olevansa pelimies tekemällä kauden avausmaalin. Aika sähellyksen jälkeen, kuten voi katsoa.
tästä linkistä. Del Piero anto myös syötön joukkueen toiseen maaliin.

Meikäläisen kannattama Western Sydney Wanderers pelasi avauskierroksellaan tasan 1-1 vieraissa Central Coast Marinerseja vastaan. Ottelu oli viime kauden finaalin uusinta. Silloin WSW hävisi, nyt peli kulki paremmin ja WSW:n voitto ei olisi ollut mikään vääryys!

Maajoukkuetasolla tuulee. Päävalmentaja, saksalainen Holger Osieck sai potkut, kun Ranska pieksi Australian Pariisissa 6-0. Edellinen tappio tuli samoin luvuin Brasiliaa vastaan muutama viikko sitten. Uusi päävalmentaja voi hyvinkin löytyä Australiasta, ehdolle on jo heitetty muun muassa Central Coastin valmentajaa Graham Arnoldia, WSW:n Tony Popovicia ja Melbourne Victoryn Ange Postecogloa.

Onko meillä kantajat?

20. sunnuntai helluntaista. Usko ja epäusko. Bass Hill 6.10.2013. Mark 2:1-12.

Halvaantuneella miehellä oli tarve kohdata Jeesus. Hän halusi terveeksi. Hän tarvitsi siihen apua, neljä kantajaa, jotka veivät hänet Parantajan luo. Löytyykö meidän elämässämme kantajat, jotka vievät meitä Parantajan luo?

Lainopettajien ongelma oli syntien anteeksiantaminen. Ehkä heillä itsellään ei ollut olla tarvetta syntien anteeksisaamiseen. Toisten synnit toki kiinnostivat. Saattoipa heillä oli halu pitää anteeksiannon avaimet omissa taskuissa.

Kun syntien anteeksianto on Jumalan kädessä, niin miksi me ihmiset haluaisimme sen toisilta kieltää? Onko taustana se, että meidän on itse vaikea hyväksyä armoa ja anteeksiantamusta. Anteeksianto ja armo laittavat meidät samalle viivalle toisten kanssa. Ei edemmäksi eikä taaemmaksi. Vierelle.

Häämatkalla Hunterissa

Ruusupensaille on rypälerivien edessä on tehtävä! Tietyt viinien haitta-
hyönteiset pitävät myös ruusuista, ja tulevat niihin ennen kuin iskevät
rypäleisiin. Ruusuista saa siis ennakkovaroituksen!

Hunter Valley on New South Walesin tunnetuin viinialue. Se sijaitsee reilun 150 kilometrin päässä Sydneystä pohjoiseen.

Papin työn mukaviin puoliin kuuluvat häät ja kasteet. Nämä olivat Hunter Valleyssa toiset häät, joissa toimin vihkipappina. Tässä pientä matkaraporttia. 

Huoneemme numero oli 230. 

Majoituimme Blue Tongue -olutpanimon yhteydessä
olevassa mökkikylässä. Tässä aamupalakahvila.

Sulhanen ja bestmanit.

Hääväelle oli varattu kaksi Roll´s Roycea.

Rahvaan Roll´s Royce Hunter Valley Gardenissa.

Vihkipaikka ylhäältä.

Vihkipaikka alhaalta.

Vihkiminen on ohi. Vuorossa
kuvauksia eri puolilla puistoa.
Onnea Sampo ja Katrina!

Häiden jälkeen kävimme syömässä Bistro Molinesissa.

Alkupalana oliiveja ja patonkia!

Ja katkarapua ja melonia.

Pääruokana ankkaa näköalalla!

Tai snapperia. Myös näköalalla!

Kotimatkalla tapasimme tämän ukkelin. Liekö ulkohuussin
teko jäänyt kesken.

Auringon synty

Viime viikonloppuna olimme Collaroyssa Sydneyn pohjoisosissa meren rannalla. Lauantaina päätimme Riitan kanssa katsoa auringonnousun. Kauniisti aurinko nousi uuteen päivään Tyynen valtameren aalloista.

Hetki ennen auringonnousua.

Kultainen jyvä on auringon ensi silmäys maailmaan. Kello on 5.36.37.

Kello 05.38.33. aurinko on jo melkein kokonaan horistontin yläpuolella.

Kello 05.39.17. aurinko sivelee rantaa kultaisella kosketuksella.

Valon ja veden leikkiä rannalla.

Uuden aamun pitkät varjot!