Viides paastonajan sunnuntai, 6.4.2014 Bass Hill:
Juuri silloin tuli muutamia fariseuksia sanomaan Jeesukselle: »Lähde pois täältä, Herodes aikoo tappaa sinut.»
Mutta hän vastasi: »Menkää ja sanokaa sille ketulle: ’Tänään ja huomenna minä ajan ihmisistä pahoja henkiä ja parannan sairaita, ja kolmantena päivänä saan työni päätökseen.’ Mutta tänään ja huomenna ja seuraavanakin päivänä minun on jatkettava kulkuani – eihän ole mahdollista, että profeetta surmataan muualla kuin Jerusalemissa.
Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille. Ja minä sanon teille, että te ette minua näe ennen kuin sinä päivänä, jona sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!’» (Luuk. 13: 31–35)
Evankeliumitekstissä on paljon tahtotilaa. Herodes tahtoo tappaa Jeesuksen, joka puolestaan on tahtonut koota omansa, jotka taas eivät ole tahtoneet. Tahto on ihmiselle tärkeä asia, elämän veturi. "Voimallinen tahto vie miehen läpi harmaan kiven", sanoo Jukolan veljeksistä Aapo.
Jumala tahtoo suojella, ihminen kipuilee tahtonsa kanssa, ollako kasvokkain Jumalan kanssa vai kääntää hänelle selkänsä. Ei tahdota elää Jumalan selän takana, vaan niin, että Jumala on oman selän takana. Mutta Jumala on kaikkialla.
Jumalan tahto on ihmisen tahtoa voimakkaampi. Jeesus ei kuollut Herodeksen tahdosta, vaan valittuaan itse, että toteuttaa Isänsä suunnitelman.
Rukous on tahtotilaa kohti Jumalaa. Isä meidän –rukouksessa pyydetään, tapahtukoon sinun tahtosi. Myös minun elämässäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti