Meidän 50-vuotisjuhlat

Etelän Ristin seurakunta täytti 50-vuotta ja se tarkoitti sitä, että juhlahumua olo viikko ennen ja viikko jälkeen tärkeän päivän.
Sydneyn suomalaisen evankelisluterilaisen seurakunnan NSW:n  perustava kokous pidettiin 8. marraskuuta 1964.  Päivälleen 50 vuotta suomalaisen seurakunnan perustamisen jälkeen Sydneyssä 160 ihmistä kokoontui juhlimaan pirteää ja aktiivista seurakuntaa. Seurakunnan nimi on matkan varrella muuttunut Etelän Ristin seurakunnaksi, mutta toiminta on edelleen vilkasta ja seurakuntalaisilla nauru herkässä.

Kuva Liisa Kautto.

Juhlajumalanpalvelus alkoi ja päättyi komeasti ristisaattoon.  Tässä Liisa Kauton ottamassa kuvassa vielä valmistaudutaan ja pastorilla on asiaan kuuluvan huolestunut ilme. Ristiä kantamassa Zac Crnjac, hänen takanaan tulivat tekstinlukijat Eila Risku ja Helga Lemme, seuraavina  rippikoululaiset Tahlia Crnjac, Eetu Kuusela ja Karoliina Lindqvist.

Seurakunnan 50-vuotisjuhlajumalanpalvelus pidettiin latvialaisella kirkolla Homebushissa.   New South Walesin alueen piispa Mark Lieschke saarnasi. 

Liturgina oli Martti ja seurakunnan entiset papit Sakari Vuorinen (pappina Sydneyssä 1971-77 ) ja Tuomo Mantere (1986-1991) avustivat. Jumalanpalveluksen musiikista vastasivat kanttori Maija Vuorinen (Sydneyssä 1971-77) ja Leena Jack.

Kuva Kirsti Crnjac.

Hienon jumalanpalveluksen jälkeen oli vuorossa lounas. Juhlasali oli katettu tietysti sinivalkoisin värein, jopa juomat olivat sävysävyyn. Menyllä oli muun muassa nakkeja, paahtopaistia ja monenlaisia salaatteja.

Lounaan jälkeen juhlaväki kokoontui uudelleen kirkkoon, varsinaiseen 50-vuotisjuhlaan.

Sydneyssä on osattu laittaa niin papit kuin pastorskat töihin ja niinpä nykyinen pastorska juonsi juhlan, Raila Mantere, pastorskana Sydneyssä  vuosina 1986-1991, esitti kirjoittamansa juhlarunon  Jumala on täällä. 

Maija Vuorinen ja Tuomo Mantere esittivät Leena Jackin säestämänä laulun Oi kiitos sa Luojani armollinen. Pastori Sakari Vuorinen luki Suomen kirkon tervehdyksen.

50-vuotisjuhla oli samalla Kirkkokahvit on ollu aina - 50 vuotta suomalaista seurakuntatyötä Sydneyssä -kirjan julkistamistilaisuus ja niinpä ohjelmassa oli paljon otteita kirjassa olevista tarinoista.

Lahja Rahkonen ja Saara Arnoldy olivat laatineet papeista kronikan, jossa muisteltiin seurakunnan pappeja ja heidän puolisoitaan pilke silmäkulmassa.

Juhlissa muisteltiin niin seurakunnan entisten kuin nykyisten kiltojen toimintaa. Jüri Perendi luki pastori Olli Kaukosen Suomi-lehteen vuonna 1984,  kirjoittaman kiltojen esittelyn.

Kiltojen kautta erityisesti seurakunnan naiset ovat tehneet korvaamattoman arvokasta työtä seurakunnan hyväksi paistamalla tuhansia kiloja pullaa, kakkuja, keittämällä ruokaa, kutomalla mattoja ja järjestämällä muotinäytöksiä, retkiä, arpajaisia ja ennen kaikkea piknikkejä. Samalla lailla ovat Sydneyssä seurakunnan miehet ihan konkreettisesti rakentaneet seurakuntaa, talkoilla on tehty kaksi kappelia, nikkaroitu, valettu ja korjattu.

Ja kaikki tämä työ, on se sitten tehty kädet savessa tai taikinassa, on tehty yhdessä yhteisen seurakunnan puolesta ja Jumalan kunniaksi. 50-vuotisjuhlissa palkittiin Seurakuntatyön kultaisella ansiomerkillä Anja Kortelainen, Kauko Mikkonen, Veikko Rahkola ja Niilo Rahkonen.

Etelän Ristin seurakunnan juhlissa ei vain muisteltu menneistä vaan katsottiin myös tulevaisuuteen ja se tehtiin näytelmän avulla. Manta Kuusela, Anja Kortelainen ja Lahja Rahkonen lukivat Lahja Rahkosen vuonna 1978 Mt. Druittin eli nykyisen Nepean killan 5-vuotisjuhliin kirjoittaman näytelmän Välähdys Mt. Druitin killan 50-vuotisjuhlasta, jossa ennakoitiin sitä, millaista seurakuntaelämä on Sydneyssä vuonna 2022.

Myös nuori sukupolvi oli mukana juhlassa. Rippikoululaiset avustivat juhlan järjestelyissä ja juhlajumalanpalveluksessa. Juhlassa kuultiin Tahlia Crnjacin esittämänä laulu Hallelujah. Riia, Glenn ja Ezra Badger puolestaan esittivät Riian säveltämän laulun Sinun sanasi.

Nuoret ja nuoret aikuiset olivat mukana sekä 50-vuotisjuhlien järjestelyissä. 

Kiltojen aktiivit ja seurakunnan seniorit oli juhlan ajaksi vapautettu järjestelyvastuusta ja keittiövuoroista. Ja moni totesikin tyytyväisenä, että oli mukava vain nauttia juhlista, kun nuoret hoitivat hommat tomerasti ja taiten. 

 Pastorskat saivat Nepean killalta kotiin viemisiä.



Tällä sivulla olevat kuvat ovat Kari Vanhasen ottamia ellei toisin mainita.

Kirkkokahvit on ollu aina

8. marraskuuta 2014 se ilmestyy!

 Olli Kaukonen muistelee Kirkkokahvit on ollu aina -kirjassa näin: 

”Kangaroo Valleyssä oli seurakunnan piknik ja aluetta koetteli kova helle. Suora auringonpaiste oli koettelemus. Pidin kirkonmenot kenttäjumalanpalveluksen kaavalla Lempi Valtosen sombrero päässä ja seisoin vessarakennuksen seinustalla varjossa.”

Kirkkokahvit on ollu aina -kirja vie lukijan Australiaan. Se kertoo Sydneyn suomalaisen seurakuntatyön 50-vuotisesta taipaleesta. Kirja on kuin mosaiikki. Tässä muisteluskirjassa seurakuntalaiset, työntekijät ja heidän perheensä kertovat muistojaan ja juttujaan seurakunnan toiminnasta, tapahtumista ja mukana olleista ihmisistä.

Kirkkokahvit on ollu aina -kirja esittelee huumorintajuisen seurakunnan, jonka hengellisyyteen on kuulunut yhdessäoloa ja jakamista, hiljentymistä ja nauramista, toisten luona kyläilyä ja oman kodin avaamista toisille. Omaperäisellä kekseliäisyydellä, luovuudella ja ennakkoluulottomuudella on löytynyt ratkaisut seurakunnan ongelmiin. Kirjassa kerrotaan myös papeista, jotka ovat tarttuneet lapioon, esiintyneet keijuna tai mannekiinina, ja papinrouvista, jotka ovat tehneet hiljaista työtä miestensä rinnalla. 

Kirkkokahvit on ollu aina on kertomus siirtolaisseurakunnasta, jossa on pidetty hauskaa hengellisyydestä tinkimättä, ja jonka esimerkistä kelpaa ottaa mallia niin Suomessa kuin muuallakin.

Nepean killan puheenjohtaja lahja rahkonen kertoo killan toimintaperiaatteista: 

”Bisneshän meillä oli aina mielessä, totta kai, me tehtiin rahaa. Me on kerätty rahaa syömällä ja hauskaa pitämällä. Me ollaan varmaan sellainen villin lännen kilta. Muualla voi olla hartautta enemmän.  Meillä killan kokous on jaettu niin, että on se hartaus, mutta ihmisillä pitää olla hauskaa ja pitää saada vaihtaa keskenään mielipiteitä.”

Kirkkokahvit on ollu aina -kirja paljastaa myös sen, miten papin työhön liittyvät sukkahousut, naamiaiset, juoksukilpailut, avaruuskävely ja alaston mies vaatturin pöydällä. 

Suomessa kirjaa myy Siirtolaisuusinstituutti ja tässä yhteystiedot:
Siirtolaisuusinstituutti, Eerikinkatu 34, 20100 Turku.
Puh +358 2 28 404 40
E-mail krhemi@utu.fi, Kotisivu siirtolaisuusinstituutti.fi

Australiassa kirjan voi joko ostaa Etelän Ristin seurakunnan tilaisuuksissa tai tilata sen soittamalla pappilaan (02) 97866849 tai sähköpostitse
riitta.sydney@gmail.com, martti.sydney@gmail.com
Kirjan hinta Australiassa on $15 + postituskulut.

Olemme oksia, ei rypäleitä

Pyhän Kolminaisuuden päivä, 15.6. Woy Woy

Jeesus sanoo:

»Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.

Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.

Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.» (Joh. 15: 1–10)

Jeesuksen aikana Palestiina oli viinintuotantoaluetta ja viinitarhat arkinen näky. Siksi Jeesuksen puheissa löytyy paljon viinivertauksia.

Me emme ole viiniä, emmekä edes viinirypäleitä. Me olemme oksia. Oksan ainoa tehtävä on pysyä rungossa. Jos oksa pysyy rungossa, tuottaa se hedelmää automaattisesti ilman, että siitä tarvitsee murehtia. Rungossa kiinnipysyminen tapahtuu sekä yhdessä, esimerkiksi jumalanpalveluksissa, että henkilökohtaisesti hiljentyen Suuren viinitarhurin edessä.

Jokaisen oksan tuottama hedelmä on erilainen. Se riippuu kasvumaasta, lämpötilasta, juurista, menneisyydestä ja siitä kuinka viinitarhuri on versoja oksasta karsinut. Isä Jumalan viinikellarissa on erilaisia viinejä, jotka on valmistettu meidän hedelmistämme. Hedelmien laatu ratkaisee, tuleeko lopputuotteesta makeaa vai karvasta, täyteläistä vai kevyttä. 

Kengurutoimittajat tulivat Sydneyyn

Juttu julkaistu Suomi Newspaperissa 9/14 (5.6.2014)

Sydneyssä tehdään uutisia Suomeen

Kun suomalaisen radioaseman juontaja lukee Suomen tietotoimiston uutissähkeitä aamun varhaisina tunteina, niin ei ehkä heti tule mieleen, että valtaosa niistä on kirjoitettu Sydneyssä.

Sydneyssä niitä tekee neljä STT:n toimittajaa.

STT-Lehtikuvan Sydneyn toimitus: Riku Roslund (vas.), Antti Tiri, Janne ja Laura Huuskonen AAP:n avokonttorissa.

Australian Associated Pressin (AAP) uutistoimiston yksi toimituksista sijaitsee Sydneyssä Rhodesissa ihan Ikean läheisyydessä. Laajan avokonttorin yhdessä nurkkauksessa on kolme näyttöpäätettä, joita viimeiset viikot ovat käyttäneet suomalaistoimittajat Janne Huuskonen, Laura Huuskonen, Riku Roslund ja Antti Tiri.

He ovat Suomen tietotoimiston (STT) toimittajia, jotka toukokuussa ovat saapuneet tänne tekemään uutisia Suomeen. Aiemmin STT:n toimituksessa tehtiin yövuoroja. Sitten päätettiin seurata uutta eurooppalaista trendiä, eli yövuorot siirrettiin päivätöiksi toiselle puolelle maapalloa. Seurauksena STT saa säästöjä yövuorolisien loppuessa ja päiväsaikaan myös toimittajien vireystila on korkeampi.

AAP:n tiloissa on jo nyt toimittajia Tanskasta, Die Weltin ja uutistoimisto DPA:n saksalaistoimittajia ja sveitsiläisen uutistoimisto SDA:n ihmisiä. Lisää on tulossa ainakin Norjasta ja Belgiasta.

Pipoa ei ole vielä tarvinnut

– Puolitoista vuotta sitten kuulin, että tanskalaisen uutistoimiston ihmiset tulevat Australiaan tekemään ”yövuoroja”. Ilmoitin jo silloin olevani halukas lähtemään, jos STT joskus lähettää tänne omiaan, Antti toteaa. Nyt hän on täällä ja tavoitteena on hankkia elämänkokemusta, nähdä ja kokea uutta.

– Tämä on hyvä mahdollisuus tulla ulkomaille. Tyhjän päällä ilman töitä en haluaisi olla.

Huuskosen perheen tilanne oli vähän toinen. Laura sanoi haluavansa lähteä, mutta perheen kaksi lasta panivat Jannen mietteliääksi.

– Tajusin, että emme pärjää yhden ihmisen palkalla, enkä aluksi ajatellut, että tämä olisi ylipäätään mahdollista. Sitten Laura halusi hakea, ja selvitimme lähteekö hänen äitinsä mukaan lapsenhoitajaksi, niin kuin oli ensi kertaa asiasta kuullessaan hövelisti luvannut. Haimme paikkaa sillä ehdolla, että molemmat pääsemme tänne. Niin kävi, mummu tuli mukaan ja olemme tulleet tänne turvalliselle seikkailulle, Janne tiivistää.

Antti myöntelee, että turvallinen seikkailu kuulostaa juuri siltä, mitä hänkin tältä rupeamalta hakee.

Pohjatyötä Australian ja Sydneyn oloista on tehty tarkkaan. Janne toteaa, että toukokuun kauniit ilmat ovat yllättäneet, sillä hän odotti villapaita ja pipo –kelejä.

– Täällä ihmiset tuntuvat pitävän lupauksensa ja kaikki ovat auttaneet paljon, Janne tuumii.

Käytännön alkuhankaluuksia nelikolla toki on ollut. Antin ensimmäinen vuokra-asunto oli sellainen, ettei siinä hengitysvaikeuksien takia voinut asua ja vuokrasopimuksesta irtipääsy vaati omat temppuilunsa. Erilaisten kaasu-, sähkö- ja liittymäsopimusten perään on myös jouduttu soittelemaan tai käymään myyjätahojen palvelutiskeillä.  

Yö- ja päivävuorolla on ero

Ero Suomessa tehtävällä uutistoimittajan yövuorolle ja Sydneyn päivävuorolle on iso.

– Kyllä yövuorossa lähti paljon hitaammin käyntiin. Aamuyöstä energiaa meni pelkästään siihen, että pysyy hereillä. Täällä on päivävuorossa freesi olo ja enemmän sitä näissä oloissa tuottaa, Antti arvelee.

Jannen mukaan uutistekstien kääntäminen on aika rankkaa työtä öiseen aikaan. Suomi ei tahdo sujua eikä oikeat sanat löytyä.

Kaikki miehet ovat kiinnostuneita urheilusta. Suomen yöllä pelattujen Amerikan NHL-jääkiekko-otteluiden raportit voidaan tehdä virkeämpinä, joten aamutuimaan Pohjolassa voidaan lukea aiempaa parempaa urheilu-uutisointia, Janne ja Antti lupaavat.

Toimittajien taustat ovat monipuoliset. Heiltä löytyy osaamista ja tietoa niin taloudesta, politiikasta, urheilusta kuin oikeuslaitoksista.

– Olemme valmiit mihin uutistilanteeseen tahansa, vakuuttavat tuoreet kengurutoimittajat.

Uutisia nettiin ja radioille

– Työmme jakautuu oikeastaan kolmeen pääosaan. Teemme nettiuutisia, radiosähkeitä ja lehtikatsauksia, lisäksi on myös mediaseurantaa, Riku kertoo. Toimittajat valitsevat myös valokuvat juttuihin. STT-Lehtikuva on sekä uutis- että kuvajournalismia tuottava uutistoimisto.

Uutiset valitaan ja käännetään mm. kansainvälisten uutistoimitusten uutisvirrasta ja kun Sydneyssä käännetty uutinen lähetetään eteenpäin, niin se ilmestyy automaattisesti sellaisen suomalaisen sanomalehden uutissivuille, joka on kyseisen palvelun tilannut.

Radioasemista mm. Nova ja monet kaupalliset radioasemat käyttävät STT:n sähkeitä, joten aamu-uutisissa kuultavat sähkeet on tätä nykyä valtaosin kirjoitettu Sydneyssä. Samoin lehtikatsaukset, sillä Sydneyssä suomalaisen sanomalehden nettiversio voidaan lukea jo siinä vaiheessa kun Suomessa vielä ounastellaan herätyskellon soittoa.

Kun toimittajien työvuorot loppuvat Sydneyssä kahden, kolmen maissa iltapäivällä, niin Helsingissä STT:n aamuvuorolaiset ottavat vastuun uutisten välittämisestä.

Riku arvelee, ettei kiinnostus Australiaa kohtaan Suomessa lisäänny pelkästään sillä perusteella, että täällä on neljä suomalaista toimittajaa. Mutta se, että he tekevät myös omia juttuja erilaisista aiheista, tulee varmaankin aikaa myöten lisäämään Australian asioiden tunnettavuutta ja kiinnostusta myös Suomessa.

Haloo, Sydneystä soitetaan

Päivittäin toimittajista on töissä kaksi, toiset kaksi vapaalla. Neljä toimittajaa tarvitaan, koska uutiset eivät pidä viikonloppuvapaita.

Laura näyttää päätteeltään torstain saldoa. Suomeen on lähtenyt juttua muun muassa laajasta eri maiden välisestä ylipainovertailusta, Applen laajentumisesta musiikkibisnekseen, Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerryn viestistä ”ole mies” Edward Snowdenille ja suomalaisen Greenpeace-aktivisti Sini Saarelan tilanteesta, kun norjalaispoliisit ovat ryhtyneet poistamaan aktivisteja Statoilin äljynporauslautalta Barentsinmerellä.

Muutamaan kertaan Laura on soittanut Suomeen poliisikierroksen, eli kysellyt suurimmilta poliisi- ja pelastuslaitoksilta, miten yö Suomessa on sujunut. Vähitellen Suomessa on totuttu siihen, että toimittajan yöpuhelu tuleekin Sydneystä eikä Helsingistä Malminkadulta, missä STT-Lehtikuvan toimisto sijaitsee.

– Kaikki on mennyt hyvin, Laura toteaa.

Hänen mukaansa suurin huoli perheessä taitaa olla kohta neljä vuotta täyttävällä Lennillä. Hän on jännittänyt sitä, oppiiko täällä englantia. Kaksivuotias Helmiina ei sellaisia elämänpaineita vielä ota.

STT:n suomalaistoimittajien kokemuksia voi seurata heidän Kenguruvuorossa –liveblogista.

Helluntai muutti historian

Hartauskirjoitus Suomi Newspaperissa 9 (5.6.2014)

Jeesus sanoi:

    ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.

    En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.”

Joh. 14: 15-21

On oikeastaan harmi, että suomalaisessa luterilaisessa perinteessä punainen on niin harvoin käytetty liturginen väri. Bass Hillin pappilan stolista – siis se kapea liina, joka papilla on alban päällä – punainen on ehdottomasti kaunein. Suomalaisessa katolista kirkkoa seuraavassa perinteessä punaista väriä käytetään Pyhän Hengen ja marttyyriuden värinä, siis vain muutaman sunnuntaina vuoden mittaan.

Helluntain väri on punainen, onhan kyseessä Pyhän Hengen vuodattamisen juhla.

Helluntaita edeltää kirkkovuoden ”juhla-aika”, johon kuuluvat mm. jouluun ja pääsiäiseen liittyvät juhlat. Helluntain jälkeen on ”arki”, ja sunnuntait onkin nimetty pääsääntöisesti siten, että kerrotaan monesko sunnuntai kyseinen pyhä on helluntaista.

Helluntaipäivän toisen vuosikerran evankeliumissa Jeesus ennakoi helluntain tapahtumia. Pyhä Henki on se Jumalan Henki, joka johdattaa meitä, rukoilee puolestamme, kasvattaa uskoamme ja luottamustamme Jumalaan.

Jeesus antaa Pyhälle Hengelle kaksi määritelmää. Toisaalta Henki on puolustajamme. Se puolustaa meitä pahaa, eli omaa lihaa, maailmaa ja Perkelettä vastaan. Pyhän Hengen yhteydessä elävä ihminen ei ole orpo, vaan hänellä on turvanaan Isä.

Toisaalta Jeesus sanoo, että tuo puolustaja on Totuuden Henki. Sekä totuus että tarve puolustukseen kuuluvat elämään.

Totuuden Henki osoittaa sen, kun teemme syntiä, eli erkanemme Jumalasta. Totuuden Henki ja omatuntomme moittivat meitä myös vääristä teoista, valehtelusta, varastamisesta, himoamisesta, ahneudesta...

Totuuden kolahtaessa seuraa syyllisyys ja syyllisyydentunto. Silloin Pyhä Henki käy puolustamaan meitä. Pyhä Henki puolustaa meitä Vanhan testamentin lain vaatimuksia vastaan. Taitavana puolustusasianajajana Henki toteaa, että nuo lait ja säädökset eivät enää koske meitä, sillä syntisyytemme on sovitettu.

Pyhä Henki puolustaa meitä myös itseämme vastaan. Moni ruoskii itseään parempaan elämään ja ankarampaan uskon harjoittamiseen. Oma riittämättömyys aiheuttaa pettymystä, väsymistä ja syyllisyyttä. Totuuden Hengen tehtävä on silloin muistuttaa, että elämä on armoa, ei suorittamista. Pyhä Henki johtaa meitä elämään luottamuksessa siihen, että Kristus on vapauttanut meidät orjuudesta.

Kun Pyhä Henki helluntaina vuodatettiin opetuslasten päälle, niin nämä saivat voiman ja rohkeuden lähteä kertomaan armollisesta Jumalasta.

Puolustaja, Totuuden Henki, johda sinä meitä, etsiessämme valkeuden teitä. 

Yhä Hän rukoilee puolestamme

11.5.2014 Granville Townhall, Äitienpäiväjuhla

Jeesus rukoili ja sanoi:

»Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen.

Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.»  Joh. 17: 11–17

Jeesus rukoilee opetuslastensa, sekä paikallaolleiden että myöhempien seuraajiensa puolesta. Hän rukoilee kahta asiaa: että he olisivat yhtä ja varjeltuisivat pahalta.

Yhtä oleminen tarkoittaa sitä, että ollaan samaa porukkaa ja pidetään huolta toinen toisistamme. Ulkoisesti kristillinen kirkko ei ole kyennyt olemaan yhtä, vaan on hajaantunut moneen eri kirkkokuntaan. Epäonnistuiko Jeesus rukouksessaan? Luulen, että hän jätti meille vastuun siitä, että olemme yhtä.

Pahalta varjeltuminen ei ole pelkästään ulkoista pahaa, vaan yhtä paljon sisäistä pahaa. Peruskysymys kuuluu, elänkö vain itselleni, vai huomioinko myös toiset. Näenkö heissä Kristuksen?

Jeesus ei rukoillut meidän puolestamme ainoastaan tuolloin, vaan Hän rukoilee puolestamme yhä. Että olisimme yhtä ja varjeltuisimme pahalta. 

Millaisessa laumassa sinä kuljet?

Hyvän paimenen sunnuntai 4.5. Bass Hill

Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: »Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?» »Rakastan, Herra», Pietari vastasi, »sinä tiedät, että olet minulle rakas.» Jeesus sanoi: »Ruoki minun karitsoitani.» Sitten hän kysyi toistamiseen: »Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?» »Rakastan, Herra», Pietari vastasi, »sinä tiedät, että olet minulle rakas.» Jeesus sanoi: »Kaitse minun lampaitani.» Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: »Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?» Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: »Olenko minä sinulle rakas?», ja hän vastasi: »Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.» Jeesus sanoi: »Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.»

Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: »Seuraa minua.» (Joh. 21:15-19)

Pietari rakastaa Herraansa. Näin hän vakuuttaa kolme kertaa. Yhtä monta kertaa hän kielsi tämän muutamaa viikkoa aiemmin. 

Jeesus kutsui Pietarin paimeneksi. Kalastajan ja lammaspaimenen tehtävissä on eroa. Paimen ei saalista, pyri saamaan kiinni parvea, vaan hoitaa ja hoivaa jo olemassaolevaa laumaa.

Millainen lauma seurakuntamme on? Onko siellä pienempien lampaiden kiusaamista ja jukuripäisiä oman edun tavoittelijoita? Vai onko omassa laumassa hyvä olla? Lampaiden hyvinvointiin kuuluu ravinto ja turvallisuus. Henkistä ja hengellistä ravintoa saa yhteisistä tapaamisista ja yksin omassa rauhassa tapahtuvassa Jumalan kanssa seurustelusta. Turvallisuus syntyy siitä, että toisia ei tarvitse pelätä. Turvallisuutta on myös luottamus siihen, että joukkoa johdetaan oikein ja oikeaan.

Aina ei kala käy pyydykseen

27.4. Oak Flats, 1. sunnuntai pääsiäisestä.

Jeesus ilmestyi taas opetuslapsilleen, nyt Tiberiaanjärvellä. Se tapahtui näin:

Siellä olivat yhdessä Simon Pietari, Tuomas eli Didymos, Natanael Galilean Kaanasta, Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta Jeesuksen opetuslasta. Simon Pietari sanoi: »Minä lähden kalaan.» »Me tulemme mukaan», sanoivat toiset. He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään.

Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä. Jeesus huusi heille: »Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?» »Ei ole», he vastasivat. Jeesus sanoi: »Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.» He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös. Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: »Se on Herra!» Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän kietaisi ylleen viittansa, jonka oli riisunut, ja hyppäsi veteen. Muut opetuslapset tulivat veneellä ja vetivät kalojen täyttämää verkkoa perässään, sillä rantaan ei ollut paljonkaan matkaa, vain parisataa kyynärää.

Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää. Jeesus sanoi heille: »Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte.» Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon – kaikkiaan sataviisikymmentäkolme – verkko ei revennyt.

Jeesus sanoi: »Tulkaa syömään.» Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: »Kuka sinä olet?», sillä he tiesivät, että se oli Herra. Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen. 

(Joh. 21: 1–14)

Pietarin kalamatka ei vättämättä tarkoita sitä, että hän olisi luopunut Herrastaan. Kalareissun motiivista ei nimittäin kerrota. Hän teki työtä yhä Herraansa uskoen. Yö vain oli huono, ei saalista. Herran sanan kuuleminen ja totteleminen johtivat suuren saaliin saamiseen.

Kokiko Pietari epäonnistuneensa? Epäonnistuminen ja epäonnistumisen tunne ovat kaksi eri asiaa. Joskus niillä on aiheellinen yhteys, joskus tunne on todellisempi ja ”epäonnistuminen” on vain kokijan mielessä. Pietari uskoi.

Leipä ja kala tuovat mieleen viidentuhannen ruokkimisihmeen saman järven rannalla. Hiillos muistuttaa Pietaria toisesta hiilloksesta, jonka äärellä hän kielsi tuntevansa Jeesuksen. Tällä hiilloksella ei ketään kielletty. Aamuvarhaisella rannalla oli ruokaa, lämpöä, yhteyttä ja hyväksyntää.

Magdalan Marian uskonkriisi

Pääsiäispäivä (20.4. Woy Woy) ja 2. pääsiäispäivä (21.4. Bass Hill) 

Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi siirretty pois. Hän lähti juoksujalkaa kertomaan siitä Simon Pietarille ja sille opetuslapselle, joka oli Jeesukselle rakkain, ja sanoi heidät tavattuaan: ”Ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä me tiedä, minne hänet on pantu.” Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät heti juoksemaan haudalle.

Miehet menivät yhtä matkaa, mutta se toinen opetuslapsi juoksi Pietaria nopeammin ja ehti haudalle ensimmäisenä. Hän kurkisti sisään ja näki käärinliinojen olevan siellä, mutta hän ei mennyt sisälle. Simon Pietari tuli hänen perässään, meni hautaan ja katseli siellä olevia käärinliinoja. Hän huomasi, että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen vieressä vaan erillään, omana käärönään. Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi. Vielä he näet eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista.

Opetuslapset lähtivät haudalta majapaikkaansa.

Maria seisoi haudan ovella ja itki. Siinä itkiessään hän kurkisti hautaan ja näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista enkeliä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä. Enkelit sanoivat hänelle: ”Mitä itket, nainen?” Hän vastasi: ”Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu.” Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisovan takanaan, mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus. Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?” Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: ”Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Maria.” Maria kääntyi ja sanoi: ”Rabbuuni!” - se on hepreaa ja merkitsee: opettajani. Jeesus sanoi: ”Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.”

Magdalan Maria riensi opetuslasten luo ja ilmoitti: ”Minä olen nähnyt Herran!” Sitten hän kertoi, mitä Herra oli hänelle sanonut. (Joh. 20: 1-10)

Magdalan Maria joutuu uskonkriisiin. Hän on nähnyt pitkäperjantaina, kuinka Jeesus kuolee ja kuinka hänet haudataan. Pääsiäisaamuna hänen uskonsa kuolleeseen Jeesukseen joutuu kriisiin. Edes enkeleiden kohtaaminen ei avaa Marian ymmärrystä. Maria erehtyy aluksi myös Jeesuksen henkilöydestä. Hänen uskoo yhä, että Jeesus on kuollut ja hänet on kätketty.

Vasta kun Jeesus kutsuu nimeltä Mariaa, tämän ymmärrys ja usko aukeavat. Jeesus ei olekaan kuollut, vaan elossa. Ylösnousemus on totta. Meidät on jo kasteessa kutsuttu ensimmäistä kertaa nimeltä. Kutsu on henkilökohtainen.

Ketä me kirkkoon mennessä menemme kohtaamaan? Käymmekö kuolleen Jeesuksen haudalla viemässä kukkia ja muistelemassa häntä, vai menemmekö kohtaamaan Ylösnousseen? 

Retkellä Mirambeena puistossa

Japanilaisen puutarhan jälkeen oli hyvä jatkaa kotiseutumatkailua, varsinkin kun aurinko paistoi ja oli sopivan lämmin. Pakkasimme päiväkahvit oranssiin kirjastokassiin ja menoksi.

Aivan pappilan lähellä kulkee  Georges river, jonka sivu haaran Prospect Creekin jaHenry Lawsson Driven väliin jää pitkä ja kaunis puisto nimeltä, Mirambeena Regional Park, joka koostuu oikeastaan viidestä puistosta tai alueesta ja nämä kuvat ovat alueesta, jonka nimi on Shortland Brushissa.

Samassa puistossa käymme lauantaiaamuisin juoksuklubin treeneissä, joku juoksee, toinen kävelee ja minä sauvakävelen, mutta se on eriasia.

Australialaisten puistojen hyviin ominaisuuksiin kuuluu se, että niissä on aina ilmainen vessa, joka ei haise pahalla, mutta paperia ja käsienpesumahdollisuus on. Toinen hyvä ominaisuus on, että niissä hyviä piknikalueita, joissa on pöydät ja grillit, ei muuta kuin kokkaamaan ja syömään.

Mirambeena puistossa on kuitenkin se ongelma, että ihmiset eivät siivoa jälkiään ja joskus olen nähnyt siellä isompaakin jätettä sähköhelloista ja jääkaapeista lähtien. Kiellettyä, sakon uhalla, mutta silti joku haluaa maisemoida kaunista puistoa näin.

Puistossa on pienen pieni mäntymetsikkökin, tosin männyt ovat toista laatua kuin Suomessa, mutta tuoksuvat pihakalle ja kätkevät sisäänsälintoja, joita voi toiveikkaana yrittää kiikaroida.

Kauniissa Mirambeena puistossa on pieniä lampia, joiden vesi on vihreänruskean sameaa ja ihan varmasti uimakelvotonta. Kahvin juonnin lomassa yritimme bongata lintuja. Näimme kaksi mustaa joutsenta, joukon iloisia  ankkoja, nokikanoja, sulttaanikanoja, ibiksiä, magpieta, pieniä ruskeita lintuja ja linnun, jolla oli pitkät keltaiset jalat.

Japanilainen puutarha

Joskus ei tarvitse mennä kauas löytääkseen jotain kaunista. Teimme retken varttitunnin ajomatkan päässä olevaan Japanilaiseen puutarhaan, mikä on osa Auburn Botanic Gardens puutarhaa. Tässä kuvasatoa.

Japanilainen puutarha on tehty pienen lammen ympärille.

Rannalla sopii unelmoida!

Harmoniset muodot luovat mukavaa tunnelmaa.

Laiturilla on oltava varovainen.

Mitähän lie hapsuja nämäkin roikkuvat lehdet....

Veden vihreä väri johtuu kuulemma
väriaineesta.

Muotoja ja vettä.

Lisää hapsuja.

Kiviä pitkin on hyvä loikkia järven poikki.

Majan ikkunat ovat pyöreitä.

Ja tässä maja.

Japanilainen puutarha oli hyvä vierailukohde. Lähellä ja sopivan kokoinen. 

Tahdosta on kysymys

Viides paastonajan sunnuntai, 6.4.2014 Bass Hill:

Juuri silloin tuli muutamia fariseuksia sanomaan Jeesukselle: »Lähde pois täältä, Herodes aikoo tappaa sinut.» 

Mutta hän vastasi: »Menkää ja sanokaa sille ketulle: ’Tänään ja huomenna minä ajan ihmisistä pahoja henkiä ja parannan sairaita, ja kolmantena päivänä saan työni päätökseen.’ Mutta tänään ja huomenna ja seuraavanakin päivänä minun on jatkettava kulkuani – eihän ole mahdollista, että profeetta surmataan muualla kuin Jerusalemissa.

Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille. Ja minä sanon teille, että te ette minua näe ennen kuin sinä päivänä, jona sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!’» (Luuk. 13: 31–35)


Evankeliumitekstissä on paljon tahtotilaa. Herodes tahtoo tappaa Jeesuksen, joka puolestaan on tahtonut koota omansa, jotka taas eivät ole tahtoneet. Tahto on ihmiselle tärkeä asia, elämän veturi. "Voimallinen tahto vie miehen läpi harmaan kiven", sanoo Jukolan veljeksistä Aapo.
 
Jumala tahtoo suojella, ihminen kipuilee tahtonsa kanssa, ollako kasvokkain Jumalan kanssa vai kääntää hänelle selkänsä. Ei tahdota elää Jumalan selän takana, vaan niin, että Jumala on oman selän takana. Mutta Jumala on kaikkialla.

Jumalan tahto on ihmisen tahtoa voimakkaampi. Jeesus ei kuollut Herodeksen tahdosta, vaan valittuaan itse, että toteuttaa Isänsä suunnitelman.

Rukous on tahtotilaa kohti Jumalaa. Isä meidän –rukouksessa pyydetään, tapahtukoon sinun tahtosi. Myös minun elämässäni.