Onnea Jyp!

Jypin fanittaja Tyynen valtameren rantamilla.

Täytyy nyt tänne blogiinkin kirjoittaa muutama sana jääkiekosta. Facebookissa jo hehkuttelin Jypin suomenmestaruudesta, joka sinetöityi maanantai-iltana Lahdessa, kun Eric Perrin jatkoerässä ajassa 66.58 latasi kiekon Pelicansin hyvin pelanneen maalivahti Janne Juvosen (17-v!) selän taakse.

SM-liigan alku ei mennyt Jypiltä kovin hyvin, mutta valmentajan vaihdon jälkeen tahti parani. Täällä kaukana seurasin Ylen teksti-tv:ltä tuloksia ja Jypin menestystä. 

Vasta välieräsarja Jokereita vastaan sytytti ja aiheutti sen, että heräsin usein ottelun aikana katsomaan tilannetta kännykän teksti-tv:stä. Kun matsit alkoivat Suomessa 18.30, oli kello täällä 01.30. Mutta melkein jokaisen ottelun aikana heräsin ja ensimmäiseksi räpläsin kännykästä ylen teksti-tv:n ja sivun 221. Toinen innokas Jypin kannattaja Wacklinin Tapani pisti minulle yleensä tekstiviestin ottelun jälkeen. Näin pysyin tuoreesti tilanteen tasalla. 

Jokerit kaatui ja Pelicansia vastaan oli odotettavissa tiukka vääntö. 6-2 ja 4-1  voitot Jypille ennakoivat tulevaa, mutta kaksi viimeistä ottelua oli todella tiukkoja. Ne olisivat voineet jatkoerässä päättyä toisinkin.

Oheisen kuvan otti Riitta viime sunnuntaina kirkkomatkalla Oak Flatsiin, 80 kilometrin päähän pappilasta. Olin hankkinut Jypin fanipaidan vuonna 2009 Jypin voitettua ensimmäisen mestaruutensa. Ratkaisevan ottelun Kärppiä vastaan katsoin tuolloin laivalla, olin matkalla Tukholmasta Suomeen. Silloinkin tuntui hyvältä :) 

Maanantaiyönä heräsin kun kolmatta erää oli jäljellä vajaa kymmenen minuuttia. Hiivin olohuoneeseen ja laitoin tietokoneen päälle ja ryhdyin kuuntelemaan Ylen lähetystä. Erä päättyi, tauko, jatkoaika ja tulihan se sieltä…

Olen miettinyt tuota faniasiaa. Miksi minä oikeastaan Jypiä kannatan? Siellähän on kentällä kovapalkkaisia ukkoja, joista valtaosa on lähtöisin ties mistä, luistelemassa pienen kumikiekon perässä. Miksi sellaisesta pitäisi innostua? Ja eikö se ole ihan sama mitä joukkuetta kannattaa? Sitä paitsi enhän ole edes asunut Jyväskylässä yhtä kesää lukuun ottamatta. 

Kasvoin Jyväskylästä viitisenkymmentä kilometriä pohjoiseen ja sieltä asti olen mieltänyt itseni keskisuomalaiseksi. Ehkä se johtuu siitä, että Suolahti oli liian pieni paikka, jotta sillä voisi elvistellä. (Tosin sitä, että synnyin Sumiaisissa, pidän hienona saavutuksena ja erinomaisena ansiona :)) Sukulaisiani asui muilla pikkupaikkakunnilla Keski-Suomessa ja seutukunta tuli tutuksi. Niinpä on aina tuntunut hyvältä kannustaa keskisuomalaisuutta ja olla ylpeä Jyväskylästä, Tikkakoskesta ja Laukaasta. Suolahden sälesuksiterva ja Valmetin traktorit ovat hienoja tuotteita (paitsi että tervatehdas on jo aikaa sitten lopetettu). Äänekoski sen sijaan oli kilpaileva kaupunki, jota vastaan piti taistella, ellei se menestynyt esimerkiksi koripallossa (hyvä Huima!). Kuntaliitoksen jälkeen sekä synnyinpitäjäni että nuoruudenkaupunkini ovat nyt yhtä ja samaa Äänekoskea. 

Muutin Helsinkiin parikymppisenä ja siellä ehdin asua melkein kolmekymmentä vuotta. Lopulta tunsin itseni helsinkiläiseksi, mutta en esimerkiksi uusmaalaiseksi. Miellän yhä Helsingin kotikaupungikseni Suomessa, mutta suhde siihen on jotenkin erilainen kuin lapsuuden maisemiin. Lapsuudenmaiseman tunne löytyy jostain paljon syvemmältä. Eikä minua häiritsisi ollenkaan, jos Espoo ja Vantaa muodostaisivat yhteisen kunnan Helsingin kanssa. Ja jalkapallossa on helppo kannattaa HJK:ta, jonka toimintaa seurasin varsin läheltä monia vuosia 1990-luvulla. Nykyisin tosin kannatan myös JJK:ta noista lapsuuteen ja nuoruuteen liittyvistä syistä.

Fanittaminen on hyvä asia ja antaa suuria tunteita. Mutta jos se saa aikaan väkivaltaa ja rasismia niin silloin on menty liian pitkälle. 

Täällä on hyvä naatiskella Jypin suomenmestaruudesta. Ja vaikka kulkisi fanipaita päällä, niin tuskinpa sitä kovin moni tunnistaa. Tukholmassakin Djurgårdenin matsissa sain ainoastaan hämmästyneitä ja uteliaita katseita osakseni Valtraa ja isoa J:tä mainostaessani. 

Kiitos Jyp hyvistä ja syvistä tunteista tämän liigakauden aikana! Ja onnittelut mestaruudesta!