Mariasta

Eiköhän palmusunnuntain iltana voi ihan hyvin palata vielä viikkoa aikaisemmin olleeseen Marian ilmestyspäivään. Luin sen alla Elina Vuolan kirjan Jumalainen nainen. Neitsyt Mariaa etsimässä (Otava 2010). Kirja oli paitsi hyvä lukea, myös suureksi avuksi saarnan valmistuksessa.
 
Meille luterilaisille Maria on jäänyt vähän vieraaksi. Kirjoitin teologian opiskelijoiden lehteen Kyyhkyseen 1980-luvun alkupuolella pääkirjoituksen, jossa peräänkuulutin meille luterilaisille hengellistä äitiä, Marian aseman parantamista.

Maria on varmaan tänä päivänä läheisempi myös luterilaisille kuin kolmekymmentä vuotta sitten. Vielä on kuitenkin pitkä matka Marian syvempään ymmärtämiseen.

Ehkä monetkaan eivät tiedä, että luterilainen kirkko virallisissa tunnustuksissaan hyväksyy ekumeeniset päätökset siitä, että Mariaa voidaan kutsua Jumalan äidiksi ja opin Marian ikuisesta neitsyydestä. Martti Lutherille, alun perin katolilaiselle munkille, Maria oli hyvin tärkeä, ja hän hyväksyi periaatteessa Marian roolin esirukoilijana ja esikuvana.

Vatopedin Jumalanäiti. Ikoni meidän kodistamme.

Efeson kirkolliskokous vuonna 431 hyväksyi opin, että Mariaa voidaan kutsua Jumalan äidiksi. Ortodoksit puhuvat Jumalansynnyttäjästä. Opin tausta on kristologinen, eli sillä haluttiin korostaa Kristuksen jumaluutta ja sen vuoksi Marian äitiys oli Jumalan äitiyttä.

250 vuotta myöhemmin vuonna 681 Konstantinopolin kolmas kirkolliskokous hyväksyi opin Marian ikuisesta neitsyydestä. Eli sen mukaan Maria säilytti neitsyytensä myös synnytyksessä ja sen jälkeen. Uuden testamentin viittaukset Jeesuksen veljiin ja sisariin voidaan tulkita myös siten, että kyse oli Joosefin lapsista tämän edellisestä avioliitosta tai kyse oli Jeesuksen serkuista. Näin erityisesti ortodoksisessa kirkkoperheessä.

Katolinen kirkko on hyväksynyt tämän jälkeen kaksi kiistanalaista opinkohtaa. Ne ovat oppi Marian synnittömästä sikiämisestä ja Marian taivaaseen ottamisesta. Molemmat päätökset ovat yksittäisen paavin antamia. Dogmin Marian synnittömästä sikiämisestä antoi paavi Pius IX vuonna 1854. Paavi oli 31 vuotta kestäneen paaviutensa (1846-1878) alkuvuosina vapaamielinen mutta muuttui vuosien mittaan konservatiiviksi. Hänen aikanaan pidettiin Vatikaanin ensimmäinen kirkolliskokous.

Marian taivaaseen astumisesta antoi dogmin puolestaan Pius XII (paavina 1939-1958) niinkin myöhään kuin vuonna 1950. Nämä kaksi dogmia ovat olleet jopa haittaamassa ekumeenisiä yhteyksiä ortodoksisiin kirkkoihin.

Maria on teologisesti nähty uutena Eevana. Kun tottelemattomuus ja kuolema tulivat Eevan kautta, niin kuuliaisuus ja elämä tulivat Marian kautta. Eeva on paholaisen portti (Tertullianus), Maria taivaan portti. Vastaavasti Marian poika Jeesus Kristus on uusi Aatami.

Elina Vuolan kirja oli 2010
ehdolla Vuoden
kristilliseksi kirjaksi.

Maria edustaa erityisesti naisille myös ruumiillisuutta. Hän on kokenut raskauden ilot ja huolet, synnyttänyt, tutkinut elämän ihmettä, kasvattanut lastaan ja lopulta nähnyt oman poikansa kuolevan, vieläpä häpeällisen kuoleman. Tavallisten naisten on ollut helpompi samaistua Mariaan ja esittää rukouksensa hänelle kuin miehiselle, ehkä etäälle jääneelle Jumalalle tai Jeesukselle. Ja ajatellaanpa myös niin, että äidiltään ei Kristuskaan voi mitään kieltää, joten esirukoukset Marian kautta menevät perille.

Protestanttiset kirkot ovat arastelleet Mariaa ja hänen on tulkittu oleva jopa kanssapelastaja. Marian palvonnassa on nähty piirteitä, joissa kolminaisuus – Isä, Poika ja Pyhä Henki – korvautuu kolminaisuudella Isä, Poika ja Maria.

Mariaa ei tarvitse pelätä. Ei hänelle kannata Jeesuksen roolia antaa, mutta Marian kautta voi lähestyä ja pohtia Jumalan valtakuntaa. Elina Vuolan kirja on hyvä kanssamatkaaja.