Jalkapalloa australialaisittain

Nyt en kirjoita aussifutiksesta eli rugbysta, vaan eurooppalaisittain tavallisesta jalkapallosta, eli siitä joka jenkeissä tunnetaan nimellä soccer. Se on täynnä ihmeellisyyksiä täällä eteläisellä pallonpuoliskolla.

Aussien mestaruussarja on nimeltään A-League, joka koostuu 10 joukkueesta. Kausi päättyi huhtikuussa ja Brisbane voitti liigan. HJK:n väreissä nyt pelaava Juho Mäkelä pelasi ensimmäisenä suomalaisena puolitoista kautta Australiassa FC Sydneyssä. Päättyneellä kaudella hän sai kovin vähän peliaikaa ja sopimuksen päättymisen myötä palasi Suomeen.

Kauden loppupuolella maan jalkapalloliitto eväsi lisenssin Gold Coastin joukkueelta perustellen päätöstä sillä, että joukkueella ei ollut sen enempää katsojien kuin yritystenkään tukea. Mielenkiintoiseksi tilanteen teki se, että joukkueen omistaa Australian rikkaimpiin kuuluva kaivosmoguli, varsin värikäs Clive Palmer. Sama mies, joka aikoo rakennuttaa Kiinassa Titanicin kopion. Palmer suivaantui ja päätti perustaa kokonaan oman liigan. Muita joukkueita hän ei hankkeensa taakse saanut – julkisuutta jälleen kerran kylläkin.

Jalkapalloliitto päätti sitten, että Länsi-Sydney ansaitsee oman joukkueen ja niinpä vajaan viiden kuukauden kuluttua, lokakuun toisella viikolla alkavalle kaudelle on lisenssi länsisydneyläiselle joukkueelle. Sillä ei tosin ole vielä nimeä, ei pelipaikkaa, ei hallintoa, eikä pelaajia! Mutta jalkapalloliiton miljoonat on luvassa. 

Valmentajasopimus sentään on jo tehty. Australian maajoukkueessakin pelannut Tony Popovic on uuden joukkueen luotsi. Viimeksi hän on toiminut Crystal Palacen valmennustiimissä.

Onnistuisikohan tällainen Suomessa?

Pelaajaehdokkaana on esille noussut mielenkiintoinen nimi: italialaispuolustaja Fabio Grosso, 34. Mies ampui MM-kisojen finaalissa 2006 viimeisen rankkarin ja Italiasta tuli maailmanmestari. Aussit kuitenkin muistavat hänet katkeruudella siitä, että samoissa kisoissa Australiaa vastaan hän filmasi Italialle rankkarin ottelun viime hetkillä ja katkaisi Socceroosien tien.

Jalkapallofaneilla on pitkä muisti ja ehkäpä Grosso kerää ensi kaudella paljon buuauksia – jos hän nyt ylipäätään tänne tulee. Toivottavasti sentään Länsi-Sydneyssä pelaa joukkue, jottei A-League supistu yhdeksään. 

Kangaroo Valley ja Fitzroy Falls

Sydneystä voi hyvin tehdä päiväretken Kangaroo Valley –nimiseen kauniiseen paikkaan. Matkaa meiltä Bass Hillista kertyy sinne noin 130 kilometriä ja Sydneyn keskustasta parikymmentä kilometriä enemmän.

Jo matka Kengurulaaksoon on elämys. Ensin reitti nousee pikkuhiljaa lähes kilometrin korkeuteen ja sitten ollaan vuorenrinteen reunalla, josta ajo alas on hidasta ja mutkikasta. Mutta maisemat – sikäli kun niitä ennättää katsella – ovat huikeat. Alhaalla vihreä laakso siellä täällä olevine maatiloineen.
 

Fitzroy Falls on yli 80 metrin putous.

Parikymmentä kilometriä ennen Kangaroo Valleyta kannattaa pysähtyä ja poiketa katsomaan Fitzroy Fallsia. Alueen infokeskus on hyvin merkattu, paikalta löytyy parkkipaikkoja ja itse putousta pääsee katselemaan vaikka kiiltonahkakengissä. Parempia kenkiä varten on tarjolla pidempiä kävelyreittejä.

Itse putous on yli 80 metriä korkea ja alhaalla alkaa sitten Kangaroo River. Fitzroy Falls on saanut nimensä brittiläisen upseerin ja poliitikon Sir Charles Augustus FitzRoyn mukaan. FitzRoy oli New South Walesin 10. kuvernööri. Virassa hän toimi 1837-1841.

Fitroy Fallsin maisemaa ja putousta pääset ihailemaan tästä 37 sekunnin videosta.

Hamden Bridge.

Kangaroo Valleyn asukasluku on vähän yli 300. Se on hiljainen ja idyllinen kylä, johon tullaan pohjoisesta histroriallisen, 1898 valmistuneen Hamden Bridgen yli. Silta on brittityyliin rakennettu ja yksi harvoja tämän tyylisuunnan edustajia Australiassa.

Kaupungin pääkadun varrelta löytyy kaikki tarvittava: pub ja motelli, pari kahvilaa, muutama pikkukauppa, galleria ja posti.

Friendly Inn Hotel tarjoaa sekä
ruokaa että majoitusta.

Friendly Inn Hotel tarjoaa pubiruokaa alkaen perinteisestä fish and chips –annoksista. Broileri oli maukasta, joskin ranskalaisten vaihtaminen vihanneksiin ja salaattiin ei oikein luonnistunut.

Jälkiruokapaikaksi suosittelen kadun toisella puolella olevaa Mick ja Paula Woodneyn isännöimää kahvilaa nimeltä Fudge House & Ice Creamery. He tekevät itse jäätelöt, joita on tarjolla parisenkymmentä erilaista sekä fudgen. Fudge on koostumukseltaan toffeentapaista, mutta en ole löytänyt sille yksiselitteistä suomenkielistä sanaa. Se on laajempi käsite kuin toffee.

Fudge House & Ice Creamery sijaitsee rakennuksessa, joka
oli alunperin pankki. Rahalle siellä saa yhä hyvin vastiketta. 

Niin tai näin, sekä jäätelö että fudge maistuvat erinomaisilta kahvin kyytipoikana.

Nautinnon kruunaa hiljaisen kylätien katselu. Turistisesongin ulkopuolella kylän raitilla ei ole ruuhkaa. 1800-luvulta olevat talot muistuttavat ajasta, jolloin kenguruiden laaksoon tultiin hevospelillä. Aika soljuu täällä verkkaan.

Kangaroo Valleystä voi ajaa pois rannikon kautta. Tie sinne vie niin ikään jylhien vuoristomaisemien halki. Vuorten toisella puolella silmiä hivelee Tyyni valtameri.

Itäiselle New South Walesille ovat leimaa antavaa juuri meri ja vuoret. Ja myös vuorten kätköissä uinuu helmiä.