Yhteinen juhla kaikille

Sunnuntai 23.2.2014 Oak Flats

(Joh. 4: 31–38)

Opetuslapset sanoivat Jeesukselle: ”Rabbi, tule syömään.” Mutta hän sanoi heille: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Opetuslapset kummastelivat keskenään: ”Onko joku tuonut hänelle syötävää?” Mutta Jeesus jatkoi: ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen. Te sanotte: ’Neljä kuuta kylvöstä korjuuseen.’ Minä sanon: Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi. Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa. Tässä pitää paikkansa sanonta: ’Toinen kylvää, toinen korjaa.’ Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.”

Tekstistä tulee mieleen suomalainen heinänteko ennen vanhaan. Kaikille riitti työtä ja jokaista tarvittiin. Syksymmällä, kun heinät oli saatu latoon ja vilja korjattu, oli syytä juhlaan. Ei ollut eri juhlia kyntäjille, kylväjille tai korjaajille, kaikki juhlivat yhdessä.

Seurakunnassa, yhteiskunnassa, koko maailmassa tarvitaan yhteistyötä. Ihanne on se, että kaikilla on mielekästä työtä tai toimintamahdollisuuksia yhteisen hyvän saavuttamiseksi. Silloin voidaan myös juhlia yhdessä. 

Juhlan ja arjen ero on tärkeä. Elämän ei tule olla pelkkää arkea, mutta ei myöskään pelkkää juhlaa.

Sunnuntain jumalanpalvelus on yhteinen juhla, levon ja virkistäytymisen aika. Sen tehtävänä on kasvattaa uskoa ja antaa voimaa, iloa ja rohkeutta elämän arkeen. 

Osa valittua kansaa

16.2.2014 Woy Woy 

Muistakaa, että olette Herralle, Jumalallenne, pyhitetty kansa. Herra, teidän Jumalanne, valitsi teidät maailman kaikkien kansojen joukosta omaksi kansakseen.

    Ei Herra siitä syystä mieltynyt teihin eikä valinnut teitä, että te olisitte kansana kaikkia muita kansoja suurempi - olettehan kaikista kansoista pienin. Herra rakasti teitä, ja pitääkseen esi-isillenne vannomansa valan hän vei teidät väkevällä kädellään pois Egyptistä, orjuuden maasta, ja lunasti teidät vapaiksi faraon, Egyptin kuninkaan, vallasta. (5. Moos. 7: 6-8)

Mikään kansa ei voi päättää olevansa valittu kansa, vaan päätös on aina Jumalan. Jumalan valinta tekee kansasta tai yksilöstä pyhän, Hänelle erotetun ja Hänelle kelpaavan. Viides Mooseksen kirja puhuu paljon Jumalan ja Israelin välisestä liitosta, puhutaan vanhasta liitosta Jumalan ja Israelin välillä.

Uusi liitto on Jumalan ja Jumalan kansan – kaikkien kristittyjen – välinen liitto. Kun vanhassa liitossa Jumala odotti tekoja, uudessa liitossa Jumala odottaa kansaltaan uskoa. Hyvät teot seuraavat uskoa ja nousevat sydämestä.

Vanhan testamentin Jumala johdatti omansa pois orjuudesta ja lunasti heidät vapaiksi. Uuden testamentin Jumala on tehnyt rauhan ihmisten kanssa Kristuksen sovituskuoleman vuoksi. Edelleenkin hän johdattaa ja vapauttaa orjuuden alta.

Tasmania, osa III

Tässäpä vielä muutama kuva taannoiselta Tasmanian matkaltamme.

Matkalla kohti kulttuurikeskus Monaa. Hobartin komea silta jää taakse.

Majapaikkamme. 

Majapaikkaa vastapäätä oli vanha kaasulaitos, nykyinen
monitoimintakeskus.

Drunken Amiral -ravintolan vahti. Loistavaa ruokaa, njam njam...

Etelämantereen sankarin Louis Bernacchin patsas. 

Kovalla tuulella lokit muodostavat jonon.

Kaunis pieni höyrylaiva Hobartin satamassa.

Salamancan torialueella on putiikkeja ja ravintoloita. 

Maaseutumatkaillessa näimme tällaisen vanhan kauniin kivisillan.

Ole puolellamme, älä meitä vastaan

9.2. Viides sunnuntai loppiaisesta, St Paul´s, city

Johannes sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, me näimme erään miehen ajavan pahoja henkiä ulos sinun nimessäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei kuulu meihin.”

    Mutta Jeesus vastasi: ”Älkää estäkö häntä. Eihän yksikään, joka tekee voimateon minun nimessäni, voi heti perään puhua minusta pahaa. Joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme. Totisesti: joka antaa teille maljallisen vettä sen tähden, että te olette Kristuksen omia, ei jää palkkaansa vaille.” (Mark. 9: 38–41)

Ihmisen perusluonteeseen kuuluu tehdä rajoja, jakaa ihmisiä meihin ja muihin. Kyse on uteliaisuuden ja turvallisuuden tunteiden välisestä tasapainosta. Onko joku meidän porukkaa vai vieras? Kristitytkin vierastavat toisiaan ja rakentavat raja-aitoja tai muureja, vaikka rakastaa tulisikin.

Jeesuksen suhtautuminen toisiin on salliva. Joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme. Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa hänen kirjoitetaan sanoneen, että joka ei ole meidän puolellamme, on meitä vastaan. Valitaan me tämä armollisempi tulkinta.

Sille, joka antaa janoiselle Kristuksen palvelijalle maljallisen vettä, on luvassa hyvää. Pienissä hyvissä teoissa välittyy Jumalan tahto ja rakkaus tässä ajassa.

Annetaan vettä janoisille. 

Nyt saan rauhassa lähteä

2.2.2014 Kynttilänpäivä, Bass Hill

Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.

    Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:

      - Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä,

      niin kuin olet luvannut.

      Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,

      jonka olet kaikille kansoille valmistanut:

      valon, joka koittaa pakanakansoille,

      kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.

    Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.  (Luuk. 2: 22-33) 

Ihminen voi lähteä rauhassa tästä elämästä kohdattuaan Jumalan pelastuksen. Simeonin kiitoslaulua (Nunc dimittis) käytetään rukoushetkessä päivän päättyessä (kompletorio). Pyhän Hengen ohjaamana ihminen voi joka päivä nähdä ja kokea maailman valon. Silloin voi rauhallisin mielin käydä levolle päivän päättyessä.

Maria ja Joosef noudattivat juutalaisia tapoja ja veivät lapsen temppeliin uskonnollisen perinteen mukaan. Jokainen ihminen rakentaa elämäänsä tapoja ja tottumuksia. Kirkossa käyminen on hyvä tottumus, vaikka sen tekisi joskun pelkästään tavan vuoksi.

Jumalanpalveluksen voi kokea monella tapaa. Se on hiljentymistä, rukousta, yksinoloa, yhdessä oloa, laulamista, ehtoolliselle osallistumista... Jumalanpalveluksen osilla ja liturgialla on syvällinen sisältö, joka odottaa löytämistä.

Kirkossa voimme Marian ja Joosefin tavoin ihmetellä Jumalan salaisuutta.