Yhteinen juhla kaikille

Sunnuntai 23.2.2014 Oak Flats

(Joh. 4: 31–38)

Opetuslapset sanoivat Jeesukselle: ”Rabbi, tule syömään.” Mutta hän sanoi heille: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Opetuslapset kummastelivat keskenään: ”Onko joku tuonut hänelle syötävää?” Mutta Jeesus jatkoi: ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen. Te sanotte: ’Neljä kuuta kylvöstä korjuuseen.’ Minä sanon: Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi. Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa. Tässä pitää paikkansa sanonta: ’Toinen kylvää, toinen korjaa.’ Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.”

Tekstistä tulee mieleen suomalainen heinänteko ennen vanhaan. Kaikille riitti työtä ja jokaista tarvittiin. Syksymmällä, kun heinät oli saatu latoon ja vilja korjattu, oli syytä juhlaan. Ei ollut eri juhlia kyntäjille, kylväjille tai korjaajille, kaikki juhlivat yhdessä.

Seurakunnassa, yhteiskunnassa, koko maailmassa tarvitaan yhteistyötä. Ihanne on se, että kaikilla on mielekästä työtä tai toimintamahdollisuuksia yhteisen hyvän saavuttamiseksi. Silloin voidaan myös juhlia yhdessä. 

Juhlan ja arjen ero on tärkeä. Elämän ei tule olla pelkkää arkea, mutta ei myöskään pelkkää juhlaa.

Sunnuntain jumalanpalvelus on yhteinen juhla, levon ja virkistäytymisen aika. Sen tehtävänä on kasvattaa uskoa ja antaa voimaa, iloa ja rohkeutta elämän arkeen.