Jumalan rakkaus riittää myös syylliselle

9.3.2014 St Paul´s 1. paastonajan sunnuntai

Kerran Kain toi Herralle uhrilahjaksi maan satoa, ja Abel toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa. Herra katsoi suopeasti Abeliin ja hänen uhriinsa, mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain suuttui kovin ja hänen katseensa synkistyi. Herra kysyi Kainilta: »Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa.»

Kain sanoi veljelleen Abelille: »Lähde mukaani.» Mutta kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, Kain kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet. Silloin Herra kysyi Kainilta: »Missä on veljesi Abel?» Kain vastasi: »En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?» Herra sanoi: »Mitä oletkaan tehnyt! Etkö kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle maasta?» (1. Moos. 4: 3–10)

Tämä on kertomus ihmiskunnan ensimmäisestä murhasta. Kain ei kyennyt käsittelemään tunteitaan, vaan viha ja kateus purkautuvat veritekona. Jumala itse puhutteli Kainia ja kysyi, miksi tämä on synkällä mielellä? Kain oli tietysti vihainen myös Jumalalle, koska koki tulleensa epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi.

Ihminen ei ymmärrä Jumalan teitä, ja ymmärtämättömyys saattaa purkautua kielteisinä tunteina. Tunteet on hyvä purkaa ja puhua ne toiselle ihmiselle ja Jumalalle. Myös Kain olisi voinut puhua tunteensa ja haastaa Jumalan. 

Tekstijaksoa seuraavissa jakeissa kerrotaan Kainin katumuksesta ja koston pelosta. Kain saa rangaistuksensa, mutta Jumala suojelee häntä, ja hän saa myöhemmin lapsia. Rikosta seuraa rangaistus, mutta Jumalan rakkaus kohdistuu myös rikoksentekijään.