Ajatuksia päivän tekstistä. 25. sunnuntai helluntaista. Kuolemasta elämään. St Paul´s. 10.11.2013. Matt.
9:18-26.
Ihmisen
uskonvarmuus vaihtelee. Joskus uskaltaa rohkeasti olla Jeesuksen seuraaja
väenpaljoudessakin. Joskus epätoivon hetkellä saattaa ajatella, että usko on
kokonaan kuollut. Päivän tekstissä löytyy hyvä uutinen molempiin tilanteeseen.
Pitkään
sairastanut nainen rohkeni lähestyä Jeesusta väkijoukon keskellä. Usko, eli
rohkeus ja uskon teko, kosketus Mestarin viitan tupsuun, riittivät parantamaan
hänet.
Toinen ääripää on
kuollut tyttö. Hänellä ei ole rohkeutta, hänellä ei ole uskoa, hän on kuollut. Kristus
tulee hänen luokseen ja koskettaa. Kuollut herää. Tapahtuu ihme ilman kohteen
omaa uskoa. Sitä on Jumalan työ meidän elämässä.
Toisaalta tytön
isällä oli uskoa ja rohkeutta hakea Jeesus paikalle. Joskus toisten usko ja
rohkeus kantaa heikkoja ja kuolleita.
Tänä Tuomiosunnuntaina lukiessani pari pyhää sitten olevaa tekstin yhteenvetoa voin jos milloin tuntea pistoa uskon ja tekojen merkityksestä nyt ja peruutuspeiliin katsoessani. Miten oikeasti usko on ilmentynyt, onko se kohdenetunut, näkynyt muissa lähimmäisessä, vähäosaisia lähimmäisä kohdatessaan. Ei riitä, että uskoo ja toivoo armon käyvän vaan usko ilman tekoja ei ole lopultakaan mitään. Vaikka emme tekojemme kautta tule pelastetuksi, vain ukson kautta.
VastaaPoistaTuomiosunnuntaina ollaan tavallaan tilillä, välitilinpäätös, mikä voi ollakin lopullinen.
Pian alkaa adventin aika, toivoa valosta tänne pohjolan pimeyden keskelle.