 |
| Tervetuloa Hobartiin. |
 |
| Aamupalaa odottamassa Hobartin satamassa. |
 |
| Mt Wellingtonilta aukeaa tällainen näkymä! Hobart on noin 1200 metriä alempana. |
 |
| Teimme retken Port Arthuriin. Matkalla ihailimme Tasmanian itärannikon jylhyyttä. |
 |
| Eroosio on tehnyt upeita ja uhkaavia luolia rantakallioon. |
 |
| Vuosi sitten Tasmaniassa oli laajat metsäpalot. Puiden rungot ovat yhä mustia, mutta lehdet vihertävät. |
 |
| Port Arthuriin tuotiin 1800-luvun alkupuolella tuhansia vankeja. Kuvan rakennus oli alunperin mylly, joka muutettiin vankilaksi. |
 |
| Vankilan sellit olivat pieniä koloja. |
 |
| Vankilan komendantti asui näin somassa talossa. |
 |
| Nätit ovat tapetitkin. |
 |
| Taustalla näkyy vankila-alueen kirkon rauniot. Edessä nykyinen pieni anglikaanikirkko. |
 |
| Vankilan kivikirkkoon mahtui yli tuhat kirkkovierasta kerralla. |
Kuumalta näytti, meren ja Tasmanian rajapinta vaikuttava. Kateeksi ei käynyt vankilassa istujia, rikoksen tekijöiden tilaa. Kumman kirkasta siellä vain näyttää olevan, autereisempaa ylhäällä, josta näkee paremmin.
VastaaPoistaEi voi muuta todeta kuin, olette hyvään aikaan liikeellä, sillä ikää on sopivasti viipyillä - olla utelias. Erilaiset lomakohteet tosi lähellä. Meillä mentäessä saman matkaa ylemmäksi olisimmekohan Huippuvuorilla, jossa karumpaa.
Iso oli vankila, kun kirkkoonkin oli varattu tuon verran tilaa. Luultavastyai kaikkien oli pakko osallistua sanan kuuloon. Toista se on nykykyään, kun kaikki on niin vapaaehtoista kuin olla vain voi. Pakottaa ei voi vankeja varmaankaan mihinkään tällaiseen toimintaan. Aah Tasmaaniaan, siinä haave. Kiertää vaikka veneellä saari myötäpäivään... tai sama se vaikka vastapäivään.