torstai 16. tammikuuta 2014

Vaikuttava elämäkerta

Brisbanen Suvipäivien (2.-5. tammikuuta 2014) tunnus oli Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan. Se on virren 600 alku. Pidin esitelmän virren runoilijan Dietrich Bonhoefferin elämästä. Pääasiallisena lähteenä käytin Eric Metaxasin Bonhoefferista kirjoittamaa elämäkertaa. Kirja on käännetty myös suomeksi ja se ilmestyi toukokuussa nimellä Bonhoeffer – pastori, marttyyri, näkijä, vakooja.

Dietrich Bonhoeffer (4.2.1906–9.4.1945) on yksi 1900-luvun merkittäviä teologeja. Hän syntyi vauraaseen yläluokkaiseen perheeseen. Kirjoittaja vertaa perheen elämää ruotsalaisen Carl Larssonin idyllisiin piirroksiin ja Ingmar Bergmanin elokuvaan Fanny ja Alexander, tosin ilman elokuvan ahdistusta. 

12-vuotiaana Dietrich päätti ruveta lukemaan teologiaa. Osasyynä on varmaankin ollut isoveljen kuolema ensimmäisessä maailmansodassa vain päiviä rintamalle saapumisen jälkeen.

Bonhoefferin perhessä oli kahdeksan lasta. Vanhemmat
ovat taustalla tässä noin 1910 otetussa kuvassa. 
Kuva on Metaxasin kirjan kuvitusta.
Bonhoeffer oli älykäs ja innokas väittelijä. Ehkäpä rasittavuuteen saakka. Hänen väitöskirjansa valmistui 1927, jolloin Dietrich oli vain 21-vuotias.

Bonhoeffer toimi siirtolaispappina Barcelonassa ja Lontoossa. Kertomukset noista vuosista tuntuvat omakohtaisista syistä sympaattisilta ja tutunomaisilta. Bonhoeffer ajautui elämänsä aikana pasifismista aktiiviseksi vastarintamieheksi, joka tuki aietta tappaa Adolf Hitler.

Bonhoefferin salaliittoyhteydet paljastuivat ja hänet 5.4.1943. Vakavammaksi tilanne kävi seuraavana vuonna, kun kävi ilmi, että hän oli ollut mukana salamurhahankkeen ydinryhmässä. Gestapo otti Bonhoefferin huomiinsa ja eri vaiheiden jälkeen hänet hirtettiin 9.4.1945 vain kuukautta ennen Saksan antautumista.

Kirja ilmestyi viime vuonna
suomeksi.
Kirja on hyvin kirjoitettu. Maailmanhistorian tapahtumat, natsien nousu valtaan, Saksan kirkkotaistelu ja Bonhoefferin oma henkinen ja hengellinen kehitys lomittuvat taitavasti. Bonhoeffer tiesi toimivansa väärin halutessaan tyrannin kuolemaa ja hän oli valmis vastaanottamaan siitä tulevan rangaistuksen. Kuitenkin hänen pohdintansa mm. siitä, onko oikein ”surmata tyranni” ovat ajankohtaisia myös tänään.

Tämä kirja on yksi parhaista elämäkerroista pitkään aikaan. Täydet pisteet. Suosittelen ottamaan lukuohjelmaan.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti