Matkaopas Juhani Ahon maailmaan

Panu Rajala: Naisten mies ja aatteiden. Juhani Ahon elämäntaide. WSOY. 2011.  

Joskus 1980-luvun alkuvuosina löysin Juhani Ahon Kootut teokset Helsingin Ruusulankadulla olleesta antikvariaatista. Koko sarja maksoi  muistini mukaan 100 markkaa, mikä oli mielestäni edullinen hinta. Niinpä kymmenen kirjaa lähtivät matkaani ja aika nopeaan tahtiin luin ne.

Juhani Ahon (11.9.1861-8.8.1921) tapa kirjoittaa ja hänen aiheensa miellyttivät. Hankin myös Antti Ahon kirjoittaman elämäkerran isästään. Sitä en kovin syvällisesti silloin lukenut. Nyt tuli mahdollisuus kerrata Juhani Ahon elämänvaiheet.

Panu Rajala on kirjoittanut tärkeistä suomalaisista kirjailijoista: F.E. Sillanpää, Mika Waltari ja nyt Juhani Aho. Rajalan kirja vie Suomeen, joka vasta tekee syntyään itsenäisenä valtiona. Papin poika ja omaa tietänsä etsivä kapinallinen Juhani Aho nousee ensimmäisten teostensa myötä kantamaan tulevaisuuden lupauksen viittaa. Hän kuuluu samaan sarjaan, kuin Eino Leino, Jean Sibelius ja Akseli Gallen-Kallela, jotka paitsi lahjakkuutensa, myös voimakkaan ja määrätietoisen persoonallisuutensa ansiosta ottavat paikkansa autonomisen Suomen kulttuurielämässä. Samankaltaista asemaa nykymaailmassa tuskin kukaan pystyy saavuttamaan.

Rajalan kirjoittaa paljon Juhani Ahon naisista ja heidän vaikutuksestaan tämän teoksiin. Elisabet Järnefelt, hänen tyttärensä Aino (sittemmin Sibelius), Minna Canth, vaimonsa Venny ja tämän sisar Tilly olivat tärkeitä innoittajia ja intohimon kohteita.

Aho oli rohkea aihevalinnoissaan. Naiset ovat usein pääroolissa. Juhani Ahoa kiinnostaa myös kansanusko ja erityisesti herännäisyys. Panu on minusta väkevin Ahon teoksissa, siinä käydään henkien sotaa pakanuuden ja kristinuskon, menneisyyden ja tulevaisuuden välillä.

Juhani Aho nostettiin melko nuorella iällä kansakunnan ykköskirjailijaksi ja sitä myöten hän sai arvostusta kotimaassa. Ankarista yrityksistä huolimatta Nobelin kirjallisuuspalkintoa hän ei kuitenkaan saanut, vaikka oli monena vuonna ehdolla.

Ilmeisen merkittävä oli Ahon rooli myös raamatunkäännöskomiteassa. Rajalan mukaan Ahoa on kiittäminen siitä, että rukoilemme "Isä meidän" emmekä "Meidän isämme", kuten komitea oli rukouksen aikonut muuttaa.

Jokaisen perhokalastajan tulee olla kiitollinen Juhani Aholle, joka toi harrastuksen Suomeen. Hän kirjoitti aiheesta paljon ja vähitellen perhokalastus Huopanankoskella tuli yhdeksi tärkeimmistä asioista hänen elämässäään. Juhani Aho arkkuun laitettiin viimeiselle matkalle mukaan hänen hienoin yhden käden vapansa ja päänalusen alle puurasiassa lohiperhot, siimat ja rullat.

Juhani Aho ei ole suotta kotimaisen kirjallisuuden klassikko. Hänen tekstinsä on kaunista, vaikkakin tietysti vanhahtavaa. Rautatie, Panu, Papin tytär, Papin rouva, Juha, Lohilastuja ja kalakaskuja…

Panu Rajalan kirja on hyvä matkaopas Juhani Ahon ja menneen ajan suomalaisuuden ja suomalaisen kulttuurin maailmaan.