20. sunnuntai
helluntaista. Usko ja epäusko. Bass Hill 6.10.2013. Mark 2:1-12.
Halvaantuneella
miehellä oli tarve kohdata Jeesus. Hän halusi terveeksi. Hän tarvitsi
siihen apua, neljä kantajaa, jotka veivät hänet Parantajan luo. Löytyykö meidän
elämässämme kantajat, jotka vievät meitä Parantajan luo?
Lainopettajien
ongelma oli syntien anteeksiantaminen. Ehkä heillä itsellään ei ollut olla
tarvetta syntien anteeksisaamiseen. Toisten synnit toki kiinnostivat. Saattoipa heillä oli halu pitää anteeksiannon avaimet omissa taskuissa.
Kun syntien anteeksianto
on Jumalan kädessä, niin miksi me ihmiset haluaisimme sen toisilta kieltää? Onko
taustana se, että meidän on itse vaikea hyväksyä armoa ja anteeksiantamusta. Anteeksianto ja armo laittavat meidät samalle
viivalle toisten kanssa. Ei edemmäksi eikä taaemmaksi. Vierelle.
Usein tuntee itsensä niin fariseuksialaisksi kun olla ja saattaa, hyvät teotko pelastaa? Jotenkin tuntuu, että kantajana voisi olla myös rukouksemme toisten puolesta. Työn tekee sitten Jla, joka kutsuu meitä puoleensa. Kunpa vain uskoisimme ja olisimme valmiit vastaanottamaan hänen kutsunsa. Kantajia tarvitaan, siihen aikaan ja halvaantuneen miehen kohdalla hyvinkin.
VastaaPoistaAikoinaan mielenterveysseuran silloinen toiminnanjohtaja Pirkko Lahti totesi, että ihmisellä tulisi olla kantajat viimeistä matkaa varten ja se tarkoittaa 6 henkilöä, läheistä ihmistä. Sen verran laaja tulisi olla ainakin ihmisen tuttavapiiri, ystävien, jotka kantavat meitä rukoiuksissa Jlan eteen tiettäviksi sillon kun emme itse jaksa.
Olemme toisten rinnalla, vierellä.