Pari kuvaa oopperatalolta

Käymme Riitan kanssa silloin tällöin Oopperatalolla kuuntelemassa konserttia tai kokemassa oopperaa. Oopperatalo täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Lauantaina 12.10. olimme Sydney Symphonyn konsetissa. Olimme ostaneet täksi vuodeksi kolmen konsertin sarjaliput. Tässä kuvallista antia.

Tältä näyttää, kun kävelee Circular Quaeyn juna-asemalta
kohti Oopperataloa.

Lämpiön ikkkunoista aukeaa näkymä Harbour Brigdelle.

Lämpiön parvekkeelta saa näköalan ilman ikkunaa. Oli lämmin päivä.

Lämpiön värimaailma oli ihmeellinen. Se muistutti konsertin avauskappaletta, joka oli Henri Dutilleuxin Métaboles.
Itse en oikein syttynyt kyseiseen teokseen. Riitta piti siitä enemmän.

Oopperatalo on yllättävän monipuolinen ja -muotoinen kokonaisuus. 

Pyöreät muodot ovat kuin konsertin toinen teos:
Camille Saint-Saensin 1. sellokonsertto, Op. 33. 

Marmoripinta on harmoninen. Kuvaisiko se sitten ainakin taustaltaan todella
värikästä viimeistä teosta: Hector Berliozin Fantastinen sinfonia, Op. 14.

Oopperatalon alkuperäinen arkkitehti oli tanskalainen, sitä oli rakentamassa
aikanaan moni suomalainen. Ja talon pintamarmori on Ruotsista.  

Konsertti on ohi. Oli hienoa jälleen kerran nauttia kulttuurista. Edessä odottaa Sydneyn city.